Satavuotias fresko muutti dramaattisesti muotoaan amatöörin restaurointiyrityksen jälkeen.
Tässä se viimeinkin on, puutarhasuunnitelma! Sen piirsi meille arkkitehti Viri Teppo-Pärnä ja nyt sitten puutuu enää toteutus. Piha-aluetta on paljon, joten etenemme varmasti vähän kerrallaan. Suunnitelma lähti liikkeelle päärakennuksen tyylistä, Varsinais-Suomen pihoille tyypillisistä kasveista ja piirteistä sekä niistä tiedoista, joita vanhasta pihasta on jäljellä. Esitimme myös listan toiveita ja etsin netistä kuvia, joissa oli toivomaamme tunnelmaa. Suunnitelmassa näkyy myös uudisrakennus, jonka suunnittelu alkaa tänä keväänä. Suunnitelman isoja linjoja ovat lehmusrivien palauttaminen istuttamalla puuttuvia puita, hiekkakäytävien palauttaminen, vanhan piha-aidan rakentaminen uudelleen ja hedelmä- ja kasvitarhan istuttaminen jälleen talon taakse, jossa se ennenkin on ollut. Talon pohjoispuolella olevan kuusiaidan kaadamme ja istutamme uudelleen. Se on ainut tapa saada riukuuntunut aita jälleen normaalikuosiin. Kuusiaita on perinteinen Varsinais-Suomen pihoilla. Pihakeinun paikkakin selvisi ja huvimaja on luvassa! Pihaportit ovat odottamassa tallin vintillä, vain portinpylväät puuttuvat. Pihasta on tehty myös piirros laajemmalta alueelta, jossa näkyvät aitat ja tuleva saunanpaikka. Kerron siitä seuraavassa kirjoituksessani.
Talon vanhan päädyn ikkunat ovat aiheuttaneet tähän mennessä ehkä eniten päänvaivaa: niitä on ollut vaikeaa saada riittävän tiiviiksi sadetta ja lunta vastaan. Ikkunat ja karmit ovat kovalla säärasituksella: vettä tulee välillä vaakasuorassa seinään, katolta valuu vettä ikkunoille puuttuvien jalkarännien takia ja talvella tuuli painaa hienojakoista lunta pienimpiinkin rakosiin. Luulimme jo kiinnittäneemme väliaikaiset listoitukset riittävän hyvin, mutta karmien väliin oli kuitenkin päässyt lunta ja vettä, ja sisällä pinkopahveihin ja tapetteihin saakka tuli märkiä läiskiä. Ei muuta kuin märät eristeet ja listat taas pois ja tiiviimmät viritykset tilalle. Ensi keväänä sitten viimeistään nähdään, ovatko uudet asennukset pitäneet kosteuden poissa. Ikkunan tiivistystä pellavariveellä. Ehdimme asentaa paikoilleen myös ikkunoiden uusia nikkarityylisiä koristelistoja. Osa vanhoista listoista oli sen verran lahoja, että teetimme ja osin teimme itse niiden tilalle vanhojen mallien mukaan uusia. Reastart ja Puusuutari tekivät ensimmäiset kopiot ja Ville jatkoi työtä. Osa vanhoista listoista puupaikattiin. Listojen paikalleen asennus oli hidasta puuhaa juuri tuon tiiviyden takia. Seinät eivät ole suoria, ikkuna-aukotkaan eivät ole suorassa ja lopputuloksena pitäisi olla tiivis sauma listan ja seinän välissä. Vuorilautoja piti veistää ja toisaalta listoja hioa sopivista kohdista. Lähes jokainen lista piti siis käytännössä räätälöidä malliltaan juuri siihen kohtaan, missä se nyt on. Työtä jatketaan syksyn mittaan. Takapihalla kasvaa vielä joitakin vanhoja omenapuita, jotka säilytetään. Tavoitteena on täydentää omenapuurivi ja istuttaa sen viereen luumupuurivi. Myös pihatöitä tuli tehtyä: nurmikko ajettiin viimeisen kerran ennen talvikautta ja työntelin pienemmällä ruohonleikkurilla myös takapihaa jonkin verran. Olemme raivanneet turhaa viidakkoa sieltä pois ja vähitelleen myös nurmikkoa pääsee ajamaan enemmän. Työtä hankaloittavat pajukon tyngät, jotka ovat liian korkeita ruohonleikkurille ja toisaalta liian järeitä sillä ajettavaksi. Olisiko jollakulla vinkkiä, millä tuollaisen piikkimaton saisi nujerrettua? Oksasaksilla yksitellen leikkaus on melko työlästä ja kaivinkoneella maanpinnan kuoriminen taas vie kaikki vanhat kukat mennessään. Raivaussahalla maata myöten ajaminen tylsyttää vääjäämättä terän kun välillä kuitenkin tökkää koneen maahan... Tai ehkäpä se on taidoista kiinni. Valtava määrä pieniä hyttysiä parveili pihalla ilta-auringossa. Syksy on lempivuodenaikani: viileät, aurinkoiset kelit ovat parhaita ja puut kauniita ruskan väreissään. Tuovi
Päärakennuksen vanhaa betonitiilikattoa tarkistettiin aurinkoisena marraskuun päivänä. Muutamia rikkinäisiä tiiliä löytyi (jälleen kerran) ja ne korvattiin ehjillä. Myös sammalta rapsutettiin vähän vähemmäksi. Tiilikatolla liikkuminen vaatii varovaisuutta, koska katolla ei ole harjaa lukuunottamatta jäljellä kiinteitä tikkaita tai kulkureittejä. Riskinä on, että yhden tiilen vaihtaessaan rikkoo kaksi lisää. Tiilikaton tarkistus on helpompaa nosturin avulla. Katolla ehti ottamaan aurinkoakin! Talossa on aikoinaan ollut pärekatto, jonka päälle on tehty huopakatto. Betonitiilikate on 1950-luvulta ja sekin jo melko kulunut ja reikiä saa paikkailla tämän tästä. Edessä on siis kattoremontti lähivuosina ja olemme valinneet uudeksi katemateriaaliksi huovan. Kattoremontin yhteydessä aiomme palauttaa taloon jalkarännit (ainakin talon uuteen päätyyn), jotka on jostain syystä poistettu tiilikatteen laiton yhteydessä. Musta huopakatto ja jalkarännit näkyvät 1930-luvun alussa otettussa kuvassa.
Satavuotias fresko muutti dramaattisesti muotoaan amatöörin restaurointiyrityksen jälkeen.
Kuisti on elänyt pääasiassa hiljaiseloa kesän ajan. Koska ulko-osat ovat miltei valmiina ja vesikatto kunnossa, ei projektilla ole ollut suurta kiirettä. Nyt syksyn tullen alkaa taas aherrus kuistin parissa. Vanhoista osista kokoaminen on hidasta askartelua - sisäkattoa olemme ehtineet tekemään parina viikonloppuna ja se on miltei valmis. Nuo kattolaudat olivat jääneet purkamisen huumassa numeroimatta, mutta onneksi vanhat maalijäljet ja naulanreiät auttoivat palapelin kokoamisessa: asettelimme laudat pihamaalle rinnakkain ja ryhdyimme sitten etsimään rinnakkaisia pareja. Yllättävän helposti ne löytyivät! Pariin lautaan teimme puupaikkaa lahojen kohtien takia, mutta yhtäkään emme kokonaan korvanneet uudella. Tapitus käynnissä Koska laudat olivat olleet aiemmin kiinni järeillä takorautanauloilla, jätti niiden poistaminen ampiaisen mentävät reiät lautoihin. Tapitin reiät umpeen puutapeilla ja liimalla. Porasin ensin reiät puhtaaksi naulojen ruosteesta ja vuolin tapit puukolla. Käytin mäntyä tapeissa, koska ne eivät sisätiloissa joudu mitenkään erityiseen prässiin kosteuden takia. Vanhojen ponttilautojen laittaminen kattoon oli välillä vähän haastavaa: laudat olivat kieroja ja pontit piti vain väkisin vääntää paikalleen. Sinne ne kuitenkin menivät ja ehkä hämmästyttävänkin tiiviisti. Löimme laudat kiinni ensin tavallisilla nauloilla, jotka korvaamme lopuksi konetaotuilla nauloilla. Niistä jää mukavan vanhanmallinen kanta näkyviin. Tällaisen kaksiosaisen naulaamisen teimme siitä syystä, että vanhoja ponttilautoja asentaessa välillä joutui joitakin nauloja irrottamaan ja uusien naulojen irrotus on huomattavasti helpompaa kuin järeiden takorautanaulojen. Luulen, että naulanpäät on syytä suojata Rostexilla ennen varsinaista maalikerrosta. Puolet katosta tehtynä Kuistin sisäpanelointien palauttamisen erikoispiirre on, että ne on aikoinaan tehty hieman erikoisessa järjestyksessä: ensin katto, sitten seinät ja lopuksi vasta lattia. Helpompaa olisi kai ollut tehdä ensin lattia ja sitten operoida kattoa ja seiniä sen päältä. Nyt olemme laittaneet väliaikaisen lattian kasaan työtä varten. Sisäkaton työstämisen lisäksi olemme saaneet vanhat ulko-ovet paikalleen. Se olikin kaikkien säätöjen isä ja äiti, johon meni kaksi päivää. Emme olleet mitään saranoinnin ihmelapsia ja ovet olivat vielä niin painavat ja isot, että pelkästään niiden nostaminen oli työ sinänsä. Ostimme vanhanmalliset, vahvat saranat Domus Classicasta ja vaihdoimme ovien 1990-luvun saranat niihin. Jos ovi on massiivinen niin ovat saranatkin! Kiinnitimme saranat vanhanmallisilla talttapäisillä ruuveilla. Vastinkappaleet kiinnitettiin karmeihin. Kuistin ulko-ovia on jossain vaiheessa korjailtu hieman omaperäisesti: niihin on lisätty uusia peilinosia, ehkä peittämään kuluneita vanhoja pintoja. Ovet oli myös maalattu ruskeiksi. Voi olla, että jossain vaiheessa vaihdamme väriä ja samalla entisöimme ovet takaisin entiselleen. Yksi käytännön ongelmakin tässä ovien paksuntamisessa on: vanha avain ei yllä enää ulkopuolelta lukkoon saakka. Täytyy varmaan teettää kopio pidemmällä kaulalla. Ovet paikoillaan!
Lattioiden maalausurakka on alkanut väentuvassa! Aloitin kamarista, johon tulee Uulan Sade-sävyistä sinertävänharmaata pellavaöljymaal...
Tässä blogissa kerrotaan 1870-luvulla rakennetun hirsitalon ja pihapiirin kunnostuksesta entiseen loistoonsa! Korjaamme perinteitä kunnioittaen ja vanhaa säilyttäen, tavoitteenamme on kuitenkin viihtyisä ja kaunis koti, ei museo. Tervetuloa mukaan!
Väentupamme kokopuiset ulko-ovet ovat aiheuttaneet harmaita hiuksia ja hampaiden kiristelyä lähes alusta alkaen. Pariovista sisimmät ovat uustuotantoa ja paremmin lämpöä eristäviä. Ulommat pariovet ovat sen sijaan yli sata vuotta vanhat ja kunnostettu uudisrakennustamme varten. Erityisesti muutaman viime vuoden ajan syksystä alkukevääseen ulommat ovet ovat ilman kosteuden vuosi turvonneet leveyssuunnassa 5-8 milliä niin, että niitä on välillä lähes mahdotonta saada ilman väkivaltaa kunnolla kiinni. Kesällä kuivimpaan ja aurinkoisimpaan aikaan ne taas kutistuvat liikaa. Ilman korkean kosteuspitoisuuden lisäksi ongelmana on avonainen kuisti, joka päästää sateen tuulen mukana lähes aina suoraan oven pintaan ja melkein koko oven korkeudelta. Vaikka katos on kohtalaisen suuri, niin se ei tässä tapauksessa auta. Enää emme ihmettele, miksi tällä seudulla ei avokuisteja ole juurikaan suosittu. Vaikka ajatuksena avokuisti on periaatteessa hyvä: siinä voi istuskella lämpimällä ja aurinkoisella säällä sopivasti varjossa ja saunan jälkeen vilvoittelemassa, mutta tonttimme tuuliolosuhteiden osalta umpikuisti olisi ollut toimivampi ratkaisu. Umpikuisti olisi säästänyt varsinaista ulko-ovea säärasitukselta paremmin ja lapsiperheen kenkä- ja kuravaateshow olisi myös ollut aavistuksen helpompaa kuin avokuistilla, jonka lattia on aina sateella märkä. Toki uloimmat ovet olisivat umpikuistissakin kovalla koetuksella, mutta ne taas voisi tehdä sen verran väljemmäksi, koska vasta sisemmät ovet olivat paremmin lämpöä eristävät ja kunnolla lukittavissa. Olemme miettineet erilaisia vaihtoehtoja ongelman ratkaisemiseksi ja lukeneet muiden kokemuksia vastaavista tilanteista. Umpipuuovi on kyllä ongelmallinen rakenne tämän tyyppisten syksyjen ja talvien aikana. Toisaalta esimerkiksi alumiiniovet tuntuisivat vähän karulta ratkaisulta vanhaan pihapiiriin. Jonkinlaiset säädettävät saranat voisivat toimiakin, mutta niitä ei taida saada ulkonäöltään vanhanmallisina. Ainakaan omalle kohdalleni ei sellaisia ole vielä sattunut. Kolmantena vaihtoehtona olemme pohtineet ikkunaluukkutyyppistä ratkaisua, jossa ulommaisien ovien eteen voisi laittaa väliaikaiset ovilehdet tai levyt, jotka suojaisivat varsinaisia lukittavia ulko-ovia sateelta ja kovalta paisteelta. Talolta lähdettäessä ne voisi laittaa kiinni ja paikalla ollessa ne voisi lukita hakasilla tai vastaavilla auki ulkoseiniä vasten tai nostaa vaikka varastoon. Toki näidenkin ulkonäköä pitäisi miettiä tarkkaan. Onkohan teillä lukijoilla ehdottaa jotain jo hyväksi koettua ratkaisua tähän pulmaan, koska jotain meidän täytyy asialle tehdä? Hyvää joulunalusaikaa kaikille! T: Ville
Tässä blogissa kerrotaan 1870-luvulla rakennetun hirsitalon ja pihapiirin kunnostuksesta entiseen loistoonsa! Korjaamme perinteitä kunnioittaen ja vanhaa säilyttäen, tavoitteenamme on kuitenkin viihtyisä ja kaunis koti, ei museo. Tervetuloa mukaan!
Tässä blogissa kerrotaan 1870-luvulla rakennetun hirsitalon ja pihapiirin kunnostuksesta entiseen loistoonsa! Korjaamme perinteitä kunnioittaen ja vanhaa säilyttäen, tavoitteenamme on kuitenkin viihtyisä ja kaunis koti, ei museo. Tervetuloa mukaan!
Tulin maininneeksi että meidän raksalta jää aika paljon jämälautaa. Ne olisi kiva käyttää muuhunkin kuin polttopuuksi. Nuo kasvilavat ovat kohtuullisen helppoja koottavia. Ne vain täytyy muistaa suojata sisäpuolelta, etteivät laudat lahoa. Mutta ainahan niitä voi rakentaa uusia. Kestopuusta näitä lavoja ei suositella tehtäväksi jo ihan sen takia, että laudoista liukenee kaikenmaailman myrkkyjä multaan ja sitä kautta kasveihin. Hiekkalaatikon tarvettakaan meillä ei enää ole kuin kissalla. Aika kiva yrttiboxi Aika kiva daybed, kerrankin jostain muusta kuin kuormalavoista tehnynä. Kuormalavoja ei tulla meidän pihassa näkemään yhden yhtä sitten kun raksaaminen loppuu. Aikas kiva keinusetti, jokaiselle perheenjäsenelle olisi tuossa oma keinu. Sitten pikkuinen loppukevennys. Tämä ei ihan mene DIY vinkkien helpoimpaan osastoon. Ajattelin näyttää tätä omalle miehelleni, ihan silleen vaan, että kulta tämmöinen pikku vesielementti olisi aika kiva... Luulenpa että hän ei ole ihan samaa mieltä. Hauskaa sateista viikonvaihdetta. Nyt on hyvä aika suunnitella pihahommia sisätiloissa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Mitäs pihaprojekteja sinulla on meneillään? Kaikki kuvat Pinterest / pergola / garden
Swallow GB Ltd are manufacturers of best quality wooden greenhouses. Swallow Greenhouses are hand built by Swallow's trained carpenters and joiners in their Rotherham factory. Not only do Swallow hand build all of their greenhouses they are also the...
Visit the post for more.
Chair-caning class at Slater Mill. For more information on classes, visit slatermill.org/programs/
They don’t make suitcases like they used to…the older ones have character and patina, and you can still find affordable vintage suitcases at thrift stores and in antique shops for reasonable prices. We have run across a bunch of DIY vintage suitcase projects that I think are charming enough for every home. If you have a few in the attic, or Grandma is getting ready... Read More
Heart shaped chair made both for exclusive and prestigious mountain furnishings, and for huts, important chalets and rustic houses, hand-decorated in classic Tyrolean baroque style ‘700 with brightly colored flowers.
