Ryijyn ompelu on helppoa ja sopii hyvin myös aloittelevalle käsityön tekijälle. Nukka ommellaan lastan ympärille riveittäin mallipiirrosta seuraten.
Ryijyn ompelu on helppoa ja sopii hyvin myös aloittelevalle käsityön tekijälle. Nukka ommellaan lastan ympärille riveittäin mallipiirrosta seuraten.
Umpioitu kalasäilyke on mainio tapa hyödyntää isohkoja pikkukalasaaliita. Valkosipuliseen tomaattikastikkeeseen säilöminen tekee pikkukaloista huippuherkkua!
Videon avulla opit kaikki työvaiheet taulun valmistamiseen, ja opit käyttämään Oxford Punch Needle-neulaa tuftauksessa. Saat myös tärkeitä vinkkejä tekniikkaan liittyen.
Mystiseltä kuulostava jatulintarha on erikoinen ja ikiaikainen spiraalinmuotoinen kivikehä. Niitä löytyy monista maailman kolkista, mutta erityisesti Merenkurkun saaristosta. Jatulintarhojen on arveltu tuottavan ennenvanhaan ainakin kalaonnea, mutta uskomuksia niiden alkuperästä ja käyttötarkoituksesta on muitakin.
Nämä 40 harvinaista helmeä lumoavat retkeilijän.
”Jatulintarha on suomalaiseen kansanperinteeseen pohjaava nimitys eri puolilla Eurooppaa esiintyvälle kivistä kootulle labyrinttikuviolle eli kiertokäytävälle. Muista labyrinttikuvioista poik…
Koe Suomen kansallismuseon kahdeksan museota ja kaksi linnaa. Historia on tässä!
Tänä vuonna voi hankkia Suomi 100 -hengessä niin vessapaperia kuin saunatuoksujakin. Mökkipolkua voi astella vaikkapa Katri Helena -kumisaappaissa.
Rautjärven metsässä on erikoinen Pirunkirkko – itse asiassa suuri luola, jonka äärellä kansanparantaja ja noita Pohu-Matti Hinkkanen haki opastusta hengiltä ja vainajilta.
Sateista ja harmaata syyskuun päivää katsellessa on mukava palata kesän patikkaretkiin kuvien ja muisteluiden kautta. Heinäkuun lopulla eräänä sunnuntaina oli mukavan näköinen keli kokopäiväretkelle. Ihastuin edellisenä kesänä heti ensivisiitillä Salamajärven kansallispuiston vaihteleviin maastoihin ja maisemiin, joten sinne olisi kiva lähteä uudelleen. Tuolla aikaisemmalla reissulla olin vielä vähän toipilas ja jännitin, jaksanko kulkea reilun kymmenen kilometrin rengaslenkin Koirasalmi-Heikinjärvi-Pyydyskoski-Koirasalmi. Jaksoin kuin jaksoinkin mutta aikaakin meni runsaasti. Vuodessa patikointikunto on parantunut huimasti, joten odotin nautinnollista retkeä keskellä kauneinta Suomea. Jätin auton Koirasalmen parkkipaikalle ja päätin kiertää lenkin samoin kuin edellisellä kerralla eli myötäpäivään. Ensimmäinen osuus on loivasti kumpuilevaa kangasmaastoa, johon tosin kivä on viskattu enemmän kuin tarpeeksi. Kävellessä saa katsoa koko ajan jalkoihinsa, ettei nilkka pyörähdä kivisellä polulla. Hämmästyin, miten nopeasti olin ensimmäisellä taukopaikalla, missä edellisellä kerran olin pysähtynyt huilaamaan. Nyt ei ollut tarvetta välipysähdyksille paitsi valokuvaustarkoituksessa. Ennestään tutulla polulla oli mukava kulkea, kun tiesi vähän mitä odottaa; suolampi, harjua, pitkoksia, rakkakivikoita toisensa jälkeen, koivikkoa, pieniä puroja. Nuo kivikot ovat mykistäviä eikä niiden laajuutta pysty meikäläisen kuvauskalustolla mitenkään vangitsemaan; kivikkoa tuntuu jatkuvan joka suuntaan vaikka kuinka pitkälle. Ei uskoisi, että keskisuomalaisten soiden keskellä on tällaisia pirunpeltoja. Kulkijoita oli reitin alkupäässä vai muutamia. Heikinjärven laavulla näytti olevan pari telttaa mutta retkeilijät taisivat vielä nukkua. Minulla matkaa oli takana tunnin verran ja kokemusten opettamana pidin kahvitauon; pitää levätä ennen kuin väsyttää ja juoda ennen kuin janottaa. Tulia en alkanut väsäämään vaan kaivoin repusta termarin ja voileivät. Seuraavan pätkä kohti Pyydyskoskea oli helppoa kuljettavaa kuten muistin edelliseltä kerralta; soiden ylityksiä pitkospuita pitkin ja välillä helppokulkuista polkua harjumaastossa. Kesä oli monella tavalla myöhässä, sillä komeasti kukkivia maariankämmeköitä näkyi siellä täällä ja toisaalta mustikat ja lakat alkoivat vasta vähitellen kypsyä vaikka oltiin jo heinäkuun lopulla. Onneksi sieltä täältä pitkospuilta yletti poimimaan suon kultamarjoja suoraan suuhun pantavaksi. Keli oli mitä parhain, taivas sininen ja valkoisia poutapilviä näkyi siellä täällä. Suomen kesä ihan parhaimmillaan, siis. Pyydyskoskella on kiva kotalaavu ja olin suunnitellut pidemmän tauon siihen. Savu näytti kiemurtelevan kodan katon aukosta. Laavulle oli pysähtynyt pari koko 55 km mittaisen Hirvaan kierroksen kiertänyttä retkeilijää ja päiväretkellä lastenlasten kanssa olleet isovanhemmat. Kyselin tarkemmin pitkän lenkin tehneiden kokemuksista, kun mielessä on itselläkin tuollaisen parin-kolmen yön reissun tekeminen tulevaisuudessa. Toisten kokemuksista on hyvä ottaa opiksi ja ainakin miettiä, miten pitkiin päivämatkoihin oma kunto riittää täyden rinkan kanssa. On nimittäin olennaisesti eri juttu taivaltaa pikkurepun kuin 15 kg painavan rinkan kanssa. Kyllä minäkin vielä joskus... Perinteistä nuotiomakkaraa mutustellessani totesin, että retkeeni oli tähän mennessä kulunut vasta vajaat kolme tuntia. Voisinkohan? Jaksaisinkohan? Vastaus oli myönteinen eli sen sijaan, että palaisin Koirasalmelle suoraan voisin ehkä kiertää koko Vaatimen kierroksen eli matkaa tulisi yhteensä suunnilleen 18 kilometriä. Pyydyskoskella takana oli vajaa puolet tuosta ja reilusti toinen mokoma edessä. Lastenlasten kanssa touhuava ukki kertoi, että seuraava etappi Ahvenlammille olisi todella helppo ja nopea kulkea. Ja totta puhui. Polku kulki mustikkametsästä pari heinäsuota ja rakkakivikkoa kiertäen kuivalle kanervikkokankaalle, kulki pienen matkaa metsäautotietä pitkin ennen kuin pujahti taas metsän siimekseen ja yhtäkkiä tupsahdin Ahvenlammen varaustuvan pihaan. Nautiskelin kauniista järvimaisemasta ja kivasta pihapiiristä nauttiessani loput eväät. Täytin vielä juomapullon pumppukaivolla. Otin hetkeksi retkikengät jalasta; tuntuivat kauniina aurinkoisena päivänä aika hiostavilta. Siinä istuskellessani isovanhemmat lapsenlapsineen pyrähtivät paikalle kilpaa juosten. Ukki patisteli lapsi juoksemaan äkkiä autolle ennen kuin alkaa sataa. Minä vähän hymähdin; noinkohan sentään tulisi saadetta! En ollut huomannut patikoidessani että keli oli todellakin muuttumassa ja poutapilvet olivat tehneet tilaa uhkaavan harmaille sadepilville. Lähdin kuitenkin toiveikkaasti liikkeelle ajatuksenani ehtiä pois sateen alta, mutta juuri kun olin keskellä puutonta nevaa taivas putosi niskaan. Kiskoin sadeviitan päälleni mutta eipä se paljon suojannut kun vettä tuli vaakasuoraan´kuin turkin hihasta ja varvut ja heinät kastelivat lahkeet ja kengät hetkessä. Olisin voinut tietysti palata Ahvenlammellle katoksen alle mutta totesin, että olin jo ihan märkä, joten ihan sama olisi kävellä kohti Koirasaslmea. Eteenpäin! Kävi kyllä pari kertaa mielessä, että jos olisin noudattanut alkuperäistä suunnitelmaa ja oikaissut Pyydyskoskelta suoraan Koirasalmelle istuisin nyt lämpimässä autossa. Vaan turhapa sitä oli enää murehtia ja loppuun asti on taaperrettava satoi tai paistoi. Retkielämyksiä on monenlaisia. Yksi tämän reissun mieleen painuvia hetkiä oli se, kun bongasin leveälehtikihokkeja pitkospuiden vieressä. Tietenkin satoi vielä vaikkei enää niin rankasti kuin aikasemmin, mutta pitkospuut olivat märät ja liukkaat ja molemmin puolin oli laajat vesijorpakot. Tein joukon 'kevätjuhlaliikkeitä', että sain taiteltua itseni ja kameran matalampaan asentoon ja sain kuin sainkin kuvattua tuon noin kymmensenttisen erikoisuuden putoamatta jorpakkoon. Jes! Loppumatkan eli kolmisen kilometriä vesi tirskahteli kengissä joka askeleella. Jostain syystä oikean jalan kenkä tuntui falskaavan vasenta enemmän ja sukkakin tuntui märältä. Kun ei nyt alkaisi hiertää, rakot tästä nyt vielä puuttuisivat! Vesisade loppui mutta maasto oli rankkasateen jäljiltä märkä, kivet ja juuret niljakkaan liukkaita. Koirajärveä lähestyttäessä maasto muuttui taas kivikkoiseksi kankaaksi. Märissä kamppeissa taivaltaminen alkoi tympäistä toden teolla ja viimeiset kilometrit tuntuivat tosi pitkiltä. Kameran olin tunkenut reppuu jo aikaisemmin; sitä oli turha enempää kastella. Pitkäkin matka loppuu joskus. Yllättäen tupsahdin Koirasalmen tielle ja hetkeä myöhemmin olin jo parkkipaikalla. Olin ottanut varalta autoon kuivan paidan joka olikin mukava vetäistä päälle hiestä ja sateesta kastuneen tilalle. Olisinkpa älynnyt ottaa myös kuivat sukat ja kengät! Ei kaikkea huomaa ajatella kun hyvällä kelillä lähtee liikkeelle. Jäätelö olisi tehnyt eetvarttia urakan päälle mutta luontotuvan kahvila oli mennyt kiinni jo neljältä iltapäivällä. Tuonkin asian olisi voinut tietenkin etukäteen tarkistaa reissua suunnitellessa. No, Kivijärven keskustan kaupasta sain mielenhyvikettä vähän myöhemmin. Olin kuitenkin tyytyväinen päivän urakkaan; suunnilleen 27000 askelta, reilut 18 kilometriä yli 250 kuvaa, kuutisen tuntia. Yksi ystäväni tokaisi reissusta kertoessani; no sehän on melkein puolimaratoni! Totta. Vaikka olinkin aika väsynyt ja käveleminen oli seuraavana päivänä melko neliskanttista, olin ylpeä jaksamisestani. Omien rajojen ylittäminen taitaa olla yksi juttu, mikä retkeilyssä koukuttaa ja tuo hienoja elämyksiä upean luonnon lisäksi.
Eipä taida olla sellaista Kolin kävijää, joka ei olisi Uhrihalkeamaa käynyt katselemassa. Kolin valkoisessa kalliossa oleva syvä ja maineikas rako kun sijaitsee aivan Kolin laella sijaitsevan hotel…
Järvi-Suomen kehätie on kiinnostava, huomiota herättävän ympyrämäinen tielinja Suomen sydänmaiden ympäri.
Monitoimihallien konsepti on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Tavoitteena helppo elämys, jossa jonot ovat lyhyitä mutta tarjoilutiskit ja juomalistat pitkiä.
Moni Muonion retkikohde soveltuu myös lastenrattailla ja potkupyörällä kuljettavaksi.
Imatrankoski sijaitsee Imatran ydinkeskustassa historiallisen Imatran Valtionhotellin välittömässä läheisyydessä. The rapid Imatrankoski is located close to the unique Castel Hotel Imatra.
Moni suomalainen kokee paniikkikohtauksen joskus elämässään. Teijo Salonen kertoo sanoin ja kuvin, miltä se tuntuu.
Kilpisjärven maisemia: Kolmen valtakunnan rajapyykki (Treriksröset) & Saana
Moni Muonion retkikohde soveltuu myös lastenrattailla ja potkupyörällä kuljettavaksi.
Kävin kuvaamassa Tampereen kaupungille, Särkänniemelle ja 360panorama.fi sivuille muutamilla eri tekniikoilla Valovoimainen Pirkanmaa projektia. Valovoimainen Pirkanmaa -projekti nostaa valon ja va…
Vajavuuden tunnelukko tarkoittaa käsitystä omasta viallisuudesta ja huonoudesta. Häpeä on tästä tunnelukosta kärsivälle tuttu seuralainen.
Hämeen linna on yksi Suomen keskiaikaisista valtakunnanlinnoista ja Pohjoismaiden parhaiten säilynyt keskiaikainen tiililinna.
Pohditko syyslomasi ohjelmaa Tampereen seudulla? Lue tästä vinkit, mitä tehdä ja minne mennä!
Rakkaudessa, kuten kaikilla elämän osa-alueilla, kasvumme on jatkuvaa. Teemme muistiinpanoja niin omista kuin toistenkin kokemuksista. Itse asiassa, jos katsomme taaksepäin,...
Kamat autoon ja tien päälle. Kotimaassa on loputtomasti uutta nähtävää. Kokosimme yhteen mielenkiintoisimmat kohteet.
Moni Muonion retkikohde soveltuu myös lastenrattailla ja potkupyörällä kuljettavaksi.
Sotaika näkyy edelleen Helsingissä.
Kun annat jotain ilman, että odotat takaisin mitään, puhutaan altruismista. Mutta mihin pisteeseen asti on oikeastaan reilua antaa ilman, että saa yhtikäs mitään takaisin?...
Eräänä kauniina huhtikuun lauantaina herään kello 5.00. Aurinko on jo noussut aikoja sitten, linnut laulavat ulkona täyttä häkää ja puolet Jurmon retkiporukasta on ollut saarella jo muutaman päivän. Minä sen sijaan kysyn itseltäni, miksi, miksi herätä näin aikaisin aamulla ja raahautua matkaan, vain päästäkseen saaristoon muutamaksi päivää? Matkaan päästyään sitä usein kuitenkin lakkaa esittämästä itselleen
