🇫🇮 Unikkoneuleohjeet poistuvat! 🇸🇪 Vi tar bort Unikko-mönster! 🇬🇧 We'll delete our Unikko patterns!

Kaikki viidesluokkalaisten vuorilliset käsityöpussit valmistuivat pari viikkoa sitten. Näiden keskikankaat värjättiin koulun...

Mitä se applikointi tarkalleen ottaen tarkoittaa? Mikä siinä maksaa? Miksei pelkkää applikointikuvaa voi ostaa Teelikamenttenilta valmiina ja kiinnittää sitä sitten kotona itse valmiiseen vaatteeseen? Ylläolevan kaltaiset kysymykset ovat varmasti tuttuja kaikille työkseen applikoituja vaatteita valmistaville. Kuvasin tähän yhden pöllökuvan valmistumisen alusta loppuun. Toivottavasti kuvasarja vastaa kysymyksiin ja innostaa kenties kokeilemaan applikointia itsekin! 1. Aluksi kuvasta piirretään suunnitelma pelkin ääriviivoin. Lopullinen kuva on aina piirroksen peilikuva, joten tässä vaiheessa kuvan voi kääntää esim. ikkunalasia vasten. Kaikki yksityiskohdat kopioidaan kaksipuoleiselle liimaharsolle yksittäin kuulakärkikynällä. Itse käytän liimaharsoa, jonka toisella puolella on paperi. 2. Liimaharsopalat silitetään applikoitaville tilkuille. (Jos harsossa ei ole paperia, tässä vaiheessa palat täytyy silittää leivinpaperin läpi, jottei harso pala kiinni silitysraudan pohjaan.) Tilkut voivat olla mitä tahansa silittämisen kestävää kangasta. Itse suosin velouria sen elävän pinnan vuoksi. 3. Palat leikataan irti. 4. Liimaharson paperit nypitään irti. Tässä hommassa muulloin niin hankalat pitkät kynnet olisivat hyödyksi! :) Tämä on itselleni epämieluisin työvaihe... 5. Palat asetellaan pohjakankaalle suunnitelman mukaisesti ja silitetään kiinni. 6. Teippiharjalla voi siistiä palojen reunat. 7. Joustavia kankaita applikoitaessa pohjakankaan taakse tarvitaan venymätön, irti revittävä tukikangas, jotteivat ompeleet ala aaltoilla. Tukikangas voi olla nuppineuloin tai silittämällä kiinnittyvää. 8. Palat ommellaan kiinni kapealla ja tiheällä siksakilla. Omassa koneessani sopiva pistonpituus on 0,4 mm ja tikin leveys 3 mm. Alalanka voi olla koko ajan joko pohjakankaan värinen tai sen voi vaihtaa aina ylälangan mukaan. Ompelen palat silitysjärjestyksessä, eli alimmainen pala ensin. Ompelun lopussa langat päätellään huolellisesti esim. vetämällä ne neulalla nurjalle ja solmimalla langanpäät. Neulaksi joustavia kankaita applikoitaessa suosittelen Schmetzin Strech neuloja koossa 80. Paininjalaksi käy tavallinen paininjalka, mutta avopaininjalalla näkyvyys paranee. 9. Applikointi näyttää nurjalta puolen tällaiselta. 10. Lopuksi tukikangas leikataan tai revitään varovasti irti. OMPELUILOA!

Korkkikangas on helppo ja kaunis materiaali, josta ompelet helposti persoonalliset kalenterin kannet. Kun lisäät kansiin muutamia lisäosia, on kalenterin käyttäminen vielä sujuvampaa. Katso ohje!

3-luokkalaisten häntäpallot

Japanilaisen essun voit ommella tunnissa. Säädettävien olkainten ansiosta yksi koko sopii kaikille.

OMPELUKONEHARJOITUKSIA paperille tulostettavia ompeluarkkeja

Viirinauhan ompelu PowerPoint-ohjeen mukaan. Linkki täällä!

xxxxx

Aamulla syntyi pikainen neulepanta. Lanka on Novitan Naavaa, josta tämä harmaa…

Kaava: Kotiliesi 1978 Tähän vihreään löytyy kaava Ottobren sivuilta.

Itse tehdyt tiskirätit ovat sulostuttaneet monen kässäilijän kotia jo pidemmän aikaa. Moni vannoo bambuisten tai puuvillaisten liinojen nimeen ja on luopunut kaupan räteistä keittiössä kokonaan. Ke…

Näitä pakanpääkasseja on valmistettu jo monta vuotta koulussamme kolmannella luokalla. Värikkäät pakat on loppuneet ja siksi...

Tarvittavat materiaalit ja työvälineet Vohvelipujotukseen tarvitaan vohvelisidoksista kangasta, puuvillalankaa ja neula. Tylppä neula on kätevin, kun pyritään alittamaan ja ylittämään lankoja. Kokemukset ja havainnot tekniikasta Ollessani ekaluokalla alakoulussa, teimme vohvelipujotustekniikalla ruokaliinat. Muistan jo tuolloin ajatelleeni vohvelipujotuksen olevan hauskaa hommaa. Nyt pitkän ajan jälkeen oli kiva päästä verestämään vohvelipujotusmuistoja. En muistanutkaan, miten paljon erilaisia pujotustapoja onkaan. Tekniikan soveltuvuus kouluun Vohvelipujotus on klassinen koulukäsityötekniikka: sitä on käytetty jo vuosikymmenten ajan. Silti vohvelipujotus on mielestäni edelleen käyttökelpoinen kirjontatekniikka, etenkin ensimmäisten luokkien oppilaiden kanssa. Oman kokemukseni mukaan joskus vohvelipujotukseen saatetaan tutustua jo esikoulussa. Koen vohvelipujotuksen hyvänä tapana harjoitella hienomotorisia taitoja. Vaikka osalle oppilaista neulan ja langan käyttäminen voikin olla haastavaa, vohvelikangas on melko helppo ja yksinkertainen materiaali käyttää. Tällä hetkellä näen vohvelipujotuksen nimenomaan alkuopetuksen juttuna. Haastavampaa olisi esitellä tekniikkaa vanhemmille oppilaille ja pohtia vohvelipujotuksella toteutettava, motivoiva ja mielekäs työ. Kriittiset vaiheet oppimisen ja opettamisen kannalta Vohvelipujotuksessa kannattaa aloittaa siitä, että opettaja näyttää miten kankaaseen pujotetaan lankaa. Huomataan, että lanka kulkee vain kankaan päällimmäisten lankojen ali ja yli kankaan pinnassa. Lanka ei käy kankaan nurjalla puolella muuten kun alussa ja pääteltäessä. Vohvelipujotuksen aloittamisessa on huomioitava, että langan päähän ei tehdä solmua, vaan se pujotellaan kankaaseen nurjalle puolelle. Itse koen, että sopiva pujotuspituus nurjalla puolella on noin 4-5 cm, jolloin langan ei ainakaan pitäisi päästä karkuun. Joillekin oppilaille voi olla vaikea hahmottaa mistä kohdasta neula pistetään kankaan läpi oikealle puolelle, joten tässä törmätään jo yhteen kriittiseen kohtaan. Pujotuksen aloituskohta on sijoitettava tarpeeksi kauas reunasta, jos reunat aiotaan hapsuttaa. Päätteleminen tehdään samalla tavalla, pujottamalla lankaa kankaan nurjalla puolella. Aiheen syntyminen ja suunnittelun lähtökohdat Vohvelipujotusta en juuri suunnitellut etukäteen, vaan aloin pujottelemaan katsomalla mallia monisteesta ja mallityynyistä. Lähdin liikkeelle helpoimmista pujottelutavoista: suorasta, siksakista ja aaltoilevasta pujotuksesta. Osa pujottelutavoista oli minulle uusia, osa vanhoja tuttuja. Uusista mainittakoon muun muassa kaksiväriset kuviot, joiden lopputulos on hauska ja erilainen kuin perinteiset pujottelut. Opettajalla on hyvä olla esillä erilaisia kuvioita, joista oppilaat voivat oman mielensä mukaan ottaa mallia. Vohvelipujotukseen on helppo suunnitella myös omia kuvioita. Usein oppilaat ovat innokkaita pujottelemaan esimerkiksi oman etunimensä tai nimikirjaimet. Erilaisten kuvioiden suunnittelun avulla voi vohvelipujotuksessa helposti myös eriyttää. Suunnitteluun avuksi voidaan ottaa ruutupaperi vohvelikangasta havainnollistamaan.

Korkkikangas on helppo ja kaunis materiaali, josta ompelet helposti persoonalliset kalenterin kannet. Kun lisäät kansiin muutamia lisäosia, on kalenterin käyttäminen vielä sujuvampaa. Katso ohje!

Pyyheturbaanin kaava ja ompeluohje. Ilmaisen ohjeen avulla ompelet hiustenkuivumisen avuksi pyyheturbaanin isoruutuisesta vohvelikankaasta.

Kakkosluokkalaisten joulukäsityö on ollut solmittu jouluryijy.

Alakoulun kässä- ja kuvistunneilla tehtyä

Kolmosluokklaiset tekivät tänään ompelukoneella pienet kanaset. Työssä oli myös hyvä harjoitus: napin ompeleminen. Tässä kokonainen perhe!

Pussita muovikassit piiloon ja eteinen pysyy järjestyksessä.

Tehdastekoiset päällitikatut saumat tuovat ilmettä tyynylle.

4.b.n pojat tekivät äitienpäivälahjoiksi tilkkupatalappuja. Patalaput suunniteltiin ja ommeltiin keväisistä kankaista. Myös kolmosluokkalaiset pojat tekivät äitienpäivälahjaksi patalaput kivasta hedelmäkankaasta. Patalappuihin tehtiin myös pieni perhosen mallinen kortti. Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille!