Tänä keväänä. Rakastuin. Noin vahva tunneilmaisu KÄSITÖISTÄ (varsinkaan omatekemistä) on tällä kertaa vallan oikeutettua, koska olen edelleen lähes sanaton. Ne ovat kiviä. Ne ovat pitsisiä. Ne ovat pitsisiä kiviä ja ne ovat ihania. Niin no, mitä niillä sitten tehdään? Niitä hipelöidään ja ihastellaan. Välillä vähän huokaillaan ja yritetään selittää muille mistä on kyse. Niistä otetaan kuvia Instagramiin ja jaetaan Facebookissa. Ilmiselvää rakkautta siis. ;-) Yritetään etsiä sanoja ja muistellaan mistä kaikki oikein alkoi.... Tästä on jo monen monta vuotta kun törmäsin netissä tälläisiin ja huokailin, kuinka oppisin virkkaamaan noin... (lähteet ja linkit ovat menneet aikoja sitten sekaisin, ja nähtävästi muillakin, mutta luulen että tästä Resurrection Fern -blogista löytyy Margie Oomen, jota kiittäminen alkuperäisestä inspiraatiostani!) Pinterestin myötä muistin virkatut kivet tänä keväänä ja googlettelemalla löysin valtavan määrän ideoita ja inspiraatiokuvia (hakusanalla "crocheted lace stones", vinkvink). Ensin ostin ohutta kirjontalankaa teeteeSHOPista. Koristekivet löytyi nurkista ja pajalta. Ohjetta en tarvinnut, jokainen kivi itse kertoi, minkälaisen viitan haluaa.... ;-) Luulin etten tunnekuohuissani ikinä löytäisi sanoja tähän blogipostaukseenkaan, mutta niin se rakkauden ensihuuma taisi taas laantua? Tai sitten joitain ihmisiä ei vaan saa hiljaiseksi.... Mutta mitä näillä voi ihan oikeasti tehdä? ...hmm, vaikkapa... ...tai oikein tuulisella säällä... ...pöytäliinan kulmiin... ...tai sitten ei tehdä mitään järkevää! Pitääkö muidenkaan Rakkaiden kanssa tehdä aina jotain järkevää? Ihanan järjetöntä Kesäpäivää teille!