Nopeampi toimitus. Parempi palvelu.

BASEMAN Headphones

lukee

Tätä maljaa myydään ihan jokaisella kirpputorilla näillä kulmilla ja kaikissa mahdollisissa eri väreissä. Hintalapussa lukee aina "vanha Ka...

Kansallispuku on varma valinta pieniin ja suuriin juhliin. Kansallispukua voi käyttää juhla-asuna aina riippumatta siitä, mitä kutsukortissa lukee.

Karhu ja kevään merkit Leikinkulku: Lapset karhuina pesässä talviunilla, josta vähitellen heräillään. Karhu ihastelee herättyään kevään merkkejä Suomen luonnossa. Leikin ohjaaja lukee...

”Se näytti maljenki pelästyneeltä vidioidessaan meitä neljää tulemassa kohti niin hiljaa ja kohteliaasti ja hymyillen, mutta sanoi: ”Niin? Mikä hätänä?” erittäin kovalla opettajan golossilla ikään kuin näyttäen meille ettei ollut peloissaan. Mä sanoin: ”Näenpä että Teillä on kirjoja kainalossanne, veli. Näinä päivinä on todellakin silkkaa nautintoa törmätä johonkuhun, joka vielä lukee, veli.”

Jos kuvatekstissä lukee: 'Kun haluat vierailtasi seisovat aplodit, tee Lyonin kanaa', meikäläinen tarttuu reseptiin oitis. Löysin tämän ohjeen Glorian ruoka&viini -lehdestä ja se oli just niin hyvää kuin mitä artikkeli antoi ymmärtää. Lyonin kana on rustiikkisten ranskalaisten bistrojen klassikko. Istuisin itsekin mielelläni siellä, mutta nyt kuvittelimme tunnelman ihan kotona. Tein sitä tammikuisena iltana ystävillemme ja

Reissu Rovaniemelle osoittautui varsin herkulliseksi kirppistarjontansa vuoksi. Juuri hehkuttamani Marianne -karkkipurkit saivat kaverin toisesta sinivalkoraidallisesta etiketillisestä lähes naarmuttomasta purkista! Vaikka yksi purkki meiltä jo löytyy, tämän purkin kunto ja etiketin täydellisyys sai minut helposti maksamaan purkista 5 euroa! Vanhempi purkki pääsi nyt kaappiin ja uusi puolestaan esille etikettinsä kanssa koreilemaan. Etiketissä lukee valmistajana Chymos, jonka Fazer osti 1900-luvulla. Jotta peltipurkit eivät loppuisi kesken, mummini oli siivonnut edesmenneen ystävänsä varastoa ja saanut ottaa sieltä mitä löytyy. Miten sattuikaan, että se yksi ja ainut kahvipurkki mikä siellä oli ollut, oli juuri se joka minulta vielä puuttui! Hyväkuntoinen tämäkin. Vielä yksi herkku löytyi kirppikseltä, jälleen ystävälleni Kaisalle, jonka synttärilahjalampun esittelin aiemmin. Nyt löytyi huikea retro lampunvarjostin! Vain 8 euroa. Ei olisi varmasti Helsingistä saati huuto.netistä vastaavaa hyväkuntoista yksilöä samaan hintaan saanut. Huuto.netistä puheenollen, lomani aikana yksi paketti oli tupsahtanut postiin noutajaa odottamaan. Mikäs muukaan siellä oli kuin peltipurkki! Nyt Aarikan ja oikein hyvin muihin raitapurkkeihin sopiva. Nyt on kielto purkkien ostoon. Ainakin hetkeksi... .

Tämä blogi ei ole ollut aktiivinen enää aikoihin, mutta loppusanat ovat jääneet sanomatta. Monesti olen jo miettinyt, että kiitän seuraajia ja pistän blogin kiinni, mutta en ole syystä tai toisesta saanut kuitenkaan aikaiseksi tehdä sitä. Liekö taustalla saamattomuus vai onnen tunne siitä, että edelleenkin kuukausittain blogin tiimoilta tulee yhteydenottoja, kysymyksiä tai kommentteja, joista tulee hyvä fiilis ja sellainen olo, että hääblogini olemassaolo on auttanut jotakuta muuta omien häidensä suunnittelussa. En kuitenkaan ole todellakaan korvaamaton, enkä mikään maailman napa. Suomalaisia hääblogeja, joista lähes kaikista löytyy ne samat ideat, joita tästäkin blogista on löydettävissä, on jo satoja - ellei tuhansia. Ja let's face it: vuosina 2012-2013 hääsuunnitelussa pinnalla olleet in ja pop -jutut, kuten vaikkapa photo booth, hääbingo ja se ihanan boheemi maalaisromanttisuus, ovat jo varmaan niin passé. Joten ehkäpä minäkin voin hyvällä omallatunnolla sulkea tämän rakkaan hääblogini, ja arkistoida sen omaksi muistokseni hääsuunnittelusta ja itse häistä. Hääinspiraatiota etsivät morsiot ja sulhaset löytävät varmasti etsimänsä jostain muualtakin! :) Viimeinen niitti tälle päätökselle oli se karu tosiasia, että havaitsin hääblogini joutuneen kopioiduksi eräälle ulkomaiselle sivustolle teksteineen ja kuvineen. Tein siitä raportin ja sain palautettua blogin oikeudet itselleni, mutta täytyy sanoa, että sen verran ärsyttävä ja suoraan sanottuna järkyttävä juttu se oli, että aloin ihan tosissaan pohtia, että onko tässä nyt mitään järkeä. Jatkossa oma suhtautumiseni siihen, mitä itsestäni, elämästäni ja perheestäni netissä jaan, tulee varmasti olemaan tiukempi, vaikkei tässä nyt sinänsä mitään vaarallista ole edes päässyt tapahtumaan. Joka tapauksessa, jos siellä nyt vielä joku tämän postauksen lukee, niin haluan lausua lämpimän kiitoksen, kun olet kulkenut mukana hääblogitaipaleellani! Tie oli antoisa ja rattoisa kulkea teidän lukijoiden ja muiden hääblogittarien rinnalla, ja kaikkein kiitollisin olen siitä, että blogin ansiosta elämääni on tullut aimo annos ihania ihmisiä. Jatketaan siis taivalta - IRL ;) Palomiehen vaimo kiittää ja kuittaa! Peace out ja ihanaa joulun aikaa kaikille! <3 Kuva: Michaela Egger / Hey Look. ****** Blogi sulkeutuu pysyvästi tässä joulun pyhinä.

Gluteeniton siemennäkkäri on täyttä energiaa. Rapea ja hyvänmakuinen. Näkkärillä voi korvata sokeripitoiset energiapatukat ja makeat välipalat. Kulkee myös vaivatta mukana käsilaukussa. Olin viime vuonna ystävieni kanssa joogaretriitissä. Olimme ostaneet tapahtuman syntymäpäivälahjaksi eräälle ystävällemme. Tässä naisporukassa on muodostunut perinteeksi ostaa osallistavia lahjoja. Ensin kokoonnumme juhlimaan synttäreitä ja sitten muutaman kuukauden päästä lahjan saajaa. Lahja ei toteudu ilman muiden läsnäoloa. Ihan parhaita lahjoja tuollaiset! Valitsimme joogaopettajaksi lämmöllä mutta jämptillä otteella ohjaavan Saara Rönnholmin. Saara on Yoga Alliancen sertifioima E-RYT 200 opettaja ja hän toimii HIMAn joogaopettajakoulutuksen pääkouluttajana. Saara räätälöi ryhmille erilaisia joogatapahtumia. Minulla ei ole joogaamisesta juurikaan kokemusta. Siksi arvostan lajin ohjaamisessa erityisesti kärsivällisyyttä. Olen nimittäin sisäpyöräilyn ja kuntosalin kangistama ja siinä iässä, että kremppojakin löytyy. Olen kai edestä liian kireä ja takaa liian löysä. Ja vanhat rasitusvammat kitisevät eniten silloin, kun pitäisi löytää täydellinen koira-asento. Mielikin karkailee. Ja happi loppuu, jos yritän hengittää oikeaoppisesti. Olen kerran aikaisemmin ollut Saaran ohjaamassa lämpöjoogassa. Mietin koko tunnin ajan, miksi joogatilaan on sijoitettu keskittymistä häiritsevä ilmastointilaite, joka pihisee kovaäänisesti. Ei se ollut ilmastointilaite. Ääni tuli takanani joogaavasta, hieman kokeneemmasta hengittäjästä. Ei tarvi ihmetellä, miksi asanat valuvat omintakeisille liikeradoille, joita kunnianhimoinen joogaope saa yhtenään käydä korjaamassa. No, kaikkea ei voi osata. Tai voi, jos harjoittelee. Joogaretriittiin sisältyi lounas Saaran kotona. Kynnyksen yli astuessani totesin, että tässä talossa asuu nainen, joka tekee asioita suurella sydämellä. Joogaa. Opettaa. Kokkaa. Ja elää itse niin kuin opettaa. Ja haluaa. Keittiöihmisenä vaikutuin hervottoman pitkästä keittiön pöytätasosta, jossa kaikki tarpeellinen oli käden ulottuvilla. Keittiötä hallitsi myös iso saareke ja pino keittokirjoja. Kiva tietää, että joku muukin lukee niitä sängyssä. Maistoin Saaran luona ensimmäisen kerran itsetehtyä siemennäkkäriä ja vaaleaa gluteenitonta leipää. Veti hiljaiseksi. Sillä hetkellä päätin, että lopetan riisikakkujen ja gluteenittoman näkkärin ostamisen kaupasta. Aloin epäillä, onko se leipä, jota tavalliseksi kutsutaan, loppujen lopuksi edes kaipaamisen arvoista. Oivalsin, että asiat näyttävät siltä, miten niihin suhtautuu. Minä pidin ruokavaliotani vaikeana. Mietin, monikohan sielu oli jo paatoksestani sairastunut. Saara puhui gluteenittomasta leivästä hymyillen. Oli tavoitteita ja kaikkea. Pohdin, miksi minä en voisi löytää ruokavaliostani ilon aiheita. Joko olen loppuelämäni tämän viheliäisen syndrooman riivaama ja valitan kaikille tai sitten otan niskalenkin koko ruokavaliosta. Ja ennen kaikkea itsestäni. Erilainen ruokavalio voi olla rasite ja jatkuva narinan aihe. Vielä vanhoilla päivilläsi vingut, miten paljon olet kärsinyt. Surkea elämä. Perinteisestä poikkeava ruokavalio voi olla myös rikkaus. Vatsalle sopivat ruoka-aineet tervehdyttävät ja antavat energiaa. Vatsaoireiden sijaan voit keskittyä elämään. Voit löytää tasapainon omalla polullasi. Sain myöhemmin Saaralta gluteenittoman siemennäkkärin ohjeen. Sellaisenaan se ei minulle sopinut. Saara käytti omassa näkkärissään kikhernejauhoja ja hunajaa, jotka eivät sovi FODMAP-ruokavalioon. Siksi virittelin ohjetta hieman. Kiitos inspiraatiosta ja ihanasta retriitistä, Saara! Ehkä minäkin vielä joskus opin hengittämään hitaammin. Kahteen pellilliseen siemennäkkäriä tarvitset:1 dl auringonkukansiemeniä1 dl kuorellisia seesaminsiemeniä1 dl kurpitsansiemeniä1 dl pellavansiemeniä2 dl gluteenittomia kaurajauhoja1 dl tattarijauhoja1 dl mantelijauhoja4 tl nokkosjauhetta2 tl Himalajan ruususuolaa2 rkl intiaani- tai kookossokeria4 dl kiehuvaa vettä1 dl oliiviöljyä Ohje: Laita kiertoilmauuni kuumenemaan 150 asteeseen. Jos käytät tavallista uunia, niin 175 asteeseen. Sekoita kulhossa siemenet, jauhot ja suola. Kiehauta vesi. Mittaa kuuman veden sekaan oliiviöljy ja intiaani- tai kookossokeri. Sekoita lusikalla, kunnes sokeri on sulanut. Pyöräytä puuhaarukalla kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan levätä hetki. Jaa taikina kahdelle pellille leivinpaperin päälle. Levitä taikina lastan avulla pellille litteäksi levyksi. Ruuduta lastalla levyt haluamasi kokoisiksi paloiksi. Kun taikinan kosteus haihtuu uunissa, palaset irtoavat helposti toisistaan. Näin saat valmiita, samankokoisia näkkärinpalasia. Paista noin 40 minuuttia tai kunnes levy tuntuu kovalta koputettaessa. Varo, etteivät siemenet pala. Jos käytät kiertoilmauunia, vaihda puolessa välissä paistamista peltien paikkaa, jotta näkkäri paistuu tasaisesti. Jos näkkärin reunapalat näyttävät kypsiltä ja kuivuneilta, napsauta ne irti levystä ja jatka keskustan paistamista, kunnes sekin on kypsää.  Jäähdytä pellillä hetki ja napsauttele näkkärit lämpiminä toisistaan irti. Säilytä siemennäkkärit kannellisessa lasipurkissa, jotta ne säilyvät rapsakkana.