Jo lumien aikaan törmäsin nokkospeston ohjeeseen, ja päätin ottaa testattavaksi kunhan nokkosia on saatavilla. Hortoilu kiinnostaa kovasti, ja nokkonen on niin uskomaton vitamiinin, mineraalisuolojen, raudan ja kalsiumin lähde, että sitä haluan opetella hyödyntämään mahdollisimman monipuolisesti! Jokin aika sitten mummolareissulla sain saaliiksi kivan kasan polttaisia, joista osa meni tähän. Netissä näkyi olevan useammanlaisia ohjeita, parmesaanilla, kevätsipulilla, sitruunamehulla ja basilikalla sekä ilman. Valitsin Maku-lehden ohjeen. Ajatuksella, että simppeli, kotoa löytyvistä raaka-aineista tehtävä pesto on nyt se paras vaihtoehto. Seuraavalla kerralla voisi kokeilla parmesaanilla höystettyä. Sellainen kämmihän mulle tuli, että laitoin valkosipulia vähän turhan runsaalla kädellä... Jossain toisessa ohjeessa oli ollut 3 kynttä, joten laitoin sen verran, ja yksi niistä vastasi kooltaan kahta. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Jouduin heittämään sekaan lisää nokkosta, lisäämään auringonkukansiemeniä ja öljyäkin. Suosittelen pitäytymään ohjeen mukaisessa annostelussa, ellei halua valkosipulia pienellä nokkoslisällä. ;) Nokkosethan ovat parhaita nuorina, ja ne pitää kerätä mahdollisimman puhtaasta paikasta. Ei siis tunkiolta tai tienvarresta. Nokkosta saa kesän aikana useamman sadon, kun niittää vanhaa pois. Uutta puskee kiivasta tahtia. Eikä pidä unohtaa nokkosen siemeniä! 1l tuoretta nokkosta ½dl auringonkukansiemeniä 1,25dl öljyä 1 valkosipulin kynsi ½tl suolaa Huuhtaise nokkosen versot/lehdet. Keitä nokkosia 2-3min. Kaada siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä. Anna valua. Mittaa tehosekoittimeen öljy, siemenet, suola, valkosipuli ja puristellut nokkoset. Anna tehosekoittimen käydä kunnes seos on tasaista massaa. Purkita ja säilytä jääkaapissa. Pestosta tuli ihanan vihreää ja maistuvaa! Olen syönyt sitä leivän päällä, pastan kaveriksikin sopisi hyvin. Ihanaa kun on kesä, vielä paljon aikaa tehdä kaikenlaisia hortoilukokeiluja! :)
Villiyrteistä ensimmäisenä nousevat nokkonen ja vuohenputki. Haluankin jakaa oman vegaanisen nokkospestoreseptini muille herkkusuille.
Soijapavuista valmistettu mieto tofu sopii erinomaisesti marinoitavaksi tai paistettavaksi. Monipuolisuutensa ansiosta tofu toimii niin salaateissa, kastikkeissa, vokeissa tai vartaissa. Kokeile tofua myös vegepurilaisen tai sushiburriton täytteenä.
Mehukkaan hunajaisten voikukkakeksien resepti. Voikukkia voi syödä ja niitä on käytetty keittiössä ruoaksi ja lääkkeeksi jo ammoisista ajoista.
Kirjoittelin kesäkuussa jo villiyrteistä, ja reseptissä oli raaka-aineena vuohenputki (klik). Nyt respetisarjassa on vuorossa nokkonen. Käynnissä oleva villiyrttibuumi on mielestäni todella tervetullut, sillä on huikeaa, että metsissä on tarjolla valtavasti syötävää, ja usein kyseessä ovat juuri sellaiset kasvit, joita emme ole aikoihin ruokapöytäämme huolineet, kuten voikukat, vuohenputket, nokkoset ja kuusenkerkät. Myös mökillämme näitä rikkakasveina tunnettuja antimia on yllin kyllin, joten kesän mökkireissulla aloitin kokeilut. Nokkosta olen halunnut jo jonkin aikaa käyttää raaka-aineena myös siksi, että minulla todettiin keväällä raudanpuutosanemia. En voi refluksitaudin vuoksi syödä rautatabletteja, sillä ne aiheuttavat valtavaa närästystä. On siis luontaistuotteiden lisäksi lisättävä raudan määrää ruoassa. Nokkosessa on joidenkin tietojen mukaan jopa seitsemän kertaa niin paljon rautaa kuin pinaatissa. Eli kyseessä on todellinen rautapommi. Sen maku on myös hieman pinaattia voimakkaampi, ja siitä saa todella herkullisia ja maistuvia ruokia. Tämä keitto ainakin hurmasi minut täysin sekä helppoudellaan että maullaan. Refluksikon kannattaa laittaa keittoonsa hieman vähemmän nokkosta, sillä itse huomasin suuren nokkosmäärän aiheuttavan pientä närästelyä, luultavasti juuri rautapitoisuutensa vuoksi. Tarvitset: 2 rkl oliivi- tai rypsiöljyä n. 1,5 litraa tuoretta nokkosta 1 dl gluteenitonta jauhoseosta, esim. Semperin fin mixiä (myös riisijauho tai tattarijauho käyvät) 5 dl laktoositonta tai vähälaktoosista maitoa 5 dl vettä 150 g laktoositonta tai vähälaktoosista yrttituorejuustoa 1,5 tl suolaa Kerää nokkosia ruoanlaittotarkoituksiin vain puhtailta paikoilta, jotka ovat riittävän kaukana suurista teistä tai koirien pissatusreiteistä. Nuoret nokkoset voi käyttää kokonaan, mutta suureksi kasvaneista nokkosista käytä vain lehdet. Käsittele nokkosia kumihanskojen kanssa. Lehdet kannattaa hienontaa kulhossa saksilla ja huuhdella lävikössä. Esikäsittele nokkoset, eli huuhtele, hienonna, kiehauta ja valuta ne. Kuumenna kattila liedellä ja lisää sinne öljy ja esikäsitellyt nokkoset. Paistele nokkosia pari minuuttia. Sekoita mukaan jauhot ja paistele pieni tovi. Ota vispilä käteen ja vatkaa mukaan maito. Keitä 2-3 minuuttia koko ajan sekoittaen. Lisää vesi ja tuorejuusto sekä suola ja kiehauta vielä. Keiton päälle voit vielä ripotella kuivattuja nokkosia. Nauti alkukeittona tai kevyenä pääruokana. Huikean hyvää ja terveellistä! ** Seuraa Vatsan vapaapäivää Facebookissa TÄÄLLÄ ** ** Kurkkaa Muotoseikka-sisustusblogiini TÄÄLLÄ **
Maitohorsmasta on moneksi, nyt se taipuu herkulliseksi keitoksi.
Rikkaruohoja ruuaksi? Oletko sinä kuullut kenenkään laittavan rikkaruohoja ruuaksi ja mitä ajatuksia se on sinussa herättänyt? Itse olen sujuvasti ohittanut moiset höpöhöpötouhut ja vasta tänä keväänä perehtynyt asiaan tarkemmin. Yllättäen tajusin, ettei kyse ollutkaan höpöhöpötouhuista vaan jostain arkipäiväisestä asiasta, mistä me ihmiset olemme vain "kasvaneet ulos". Koemme myös vaikkapa pinaatin oivaksi materiaaliksi ruuanlaittoon ja nokkosen vain rikkaruohoksi, vaikka kotipihalta ilmaiseksi löytyvässä nokkosessa on jopa enemmän erilaisia mineraaleja. Keräsin tähän postaukseen omia aloittelevan hortoilijan helppoja vinkkejä muille inspiraatioksi. Sopivien kasvien keräily oli pienten lasten mielestä todella tärkeää ja mielenkiintoista puuhaa, mikä lisäsi koko perheen innostusta asiaan. Yhdellä oli tärkeä kangaskassin auki pitäjän ja kuljettajan rooli ja toinen sai etsiä oikean näköisiä kasveja. Meillä oli tavoitteena testata nokkossämpylöiden ja viherjauheen valmistusta. Nokkossämpylöiden ohje on tulossa myöhemmin. Viherjauhe Viherjauhe oli toinen ehdottomasti testattava juttu. Kuivattu viherjauhe kuulosti sopivalta aineelta, mitä voisi heitellä helposti arkiruokien sekaan. Työkaverin ja tutun hyvin ohjein lähdin keräämään lasten kanssa viherjauheeseen sopivia aineksia. Kangaspussi sai sisäänsä poimulehteä, nokkosta, maitohorsmaa, mustaherukan lehtiä, koivun lehtiä ja omenapuun lehtiä. Keräämieni kasvien terveysvaikutuksia: Poimulehti- auttaa naisen hormonitoiminnan kanssa, rauhoittaa vatsaa ja edistää ruuansulatusta, sekä omaa paljon C-vitamiinia Nokkonen- saa kehon toimimaan ja pitää mielen virkeänä, sekä on ylipäänsä koko perheen tehokas ravintoaine Maitohorsma - lisää maidoneritystä (vinkkinä kaikille imettäjille), parkkiaineet supistavat limakalvoja ja puhdistavat haavoja ja tukahduttavat verenvuotoja Mustaherukan lehdet -nesteenpoistajia, vanha kansa on käyttänyt myös flunssalääkkeenä Koivun lehdet -puhdistavat verta ja alentavat verenpainetta Viherjauheen valmistus Kerää viherjauheeseen sopivia kasveja keväällä ennen kukkien kukkimista tai marjojen kehittymistä, sillä kukinnan jälkeen kasvi maistuu puisemmalta ja kitkerämmältä. Levitä lehdet pyyheliinan päälle kuivumaan ja lehtien kuivuttua painele lehdet metallisen siivilän läpi tai laita tehosekoittimeen. Survoin lehdet jauheeksi tehosekoittimella ja yhdestä kangaskassista kasveja tuli lopulta noin pari desiä hienoa viherjauhetta. Meillä lehdet kuivuivat kolme vuorokautta. Viherjauhetta voi käyttää melkein minkä ruuan joukossa ja helposti ne uppoaa varmasti ensi talvena, niin makaronilaatikkoon kuin sämpylöihinkin. Täällä Etelä-Pohjanmaalla on vielä hyvä tilanne kasvien keräilyn suhteen ja uskon, että eteläisemmästäkin Suomesta löytyy vielä joitain lajikkeita kerättäväksi, vaikka kesä onkin siellä jo hieman pidemmällä. Mukavaa kesän alkua sinulle, sunnuntaina julkaisen pitkään valmistelemani tee se itse -postauksen lusikkakorujen valmistuksesta ja ensi viikolla jatketaan kesäisillä ruokaohjeilla. Nähdään pian, Tiina
Kasvispihvit valmistuvat nopeasti porkkanasta, sipulista ja kesäkurpitsasta. "En ole ennen näitä onnistunut tekemään hyviä ja kasassa pysyviä kasvispihvejä. Täysi 10", kehuu lukija. Tee sinäkin ja tarjoile kurkulla ja mintulla maustetun jogurttikastikkeen kera.
Kuvassa Satu, voikukkaniitty ja koiranputkikimppu, kuvan otti muru Kalenteriin on poimittu yleisimpiä keruukasveja. Toukokuu: - Kuoria ja juuria voi kerätä aikaisin keväällä heti lumen sulettua. Esim. pajunkuori, auringonhatun / punahatun juuret, voikukan ja virmajuuren juuret, piparjuuri, juolavehnän juurakot, kallioimarteen juuri (voi poimia myös keskellä talvea). Tosin esim. voikukan juuret ovat parempia syksyllä syyskuussa poimittuina, kun kasvin voima palaa juureen ja kasvi valmistautuu talvehtimaan. - Lehdet: nokkosen versot, voikukan lehdet, mesiangervon lehdet, poimulehti, maahumalan versot, mustaherukan lehdet, puolukan lehdet, lakan lehdet ennen kukintaa, vadelman pienet lehdet, koiranputki, vuohenputki, karhunputki, siankärsämö, apilan lehdet, ahomansikan lehdet. - Puiden antimet: Koivumahla ennen lehden puhkeamista, koivun hiirenkorvat ja pienet lehdet + pakurikääpä pitkin vuotta. kuusen- ja männynkerkät, vaahteran lehdet + kukat. Kesäkuu: Lehdet: Maitohorsman-, nokkosen-, siankärsämön-, ratamon- ja peltokortteen lehdet. Ketohanhikin kukinta-aikaan kerätyt nuoret versot, Mustaherukan-, mustikan-, pihlajan-, sianpuolukan-, mansikan ja ahomansikan-, koivun- sekä muiden lehtipuiden lehdet. Vadelman lehdet ensimmäisen ja toisen vuoden versoista ennen kukintaa Vesikrassin nuoret versot ja lehdet. Tyrnin lehdet. Lillukan lehdet. - Kukat, lehdet, kukkivat versot: esikko, iisoppi, viherminttu, piparminttu, kissanminttu, mesiangervo, orapihlajan lehdet ja kukat Heinäkuu: - Maustekasvit: tilli, kynteli, persilja, basilikat, lipstikka yms. koko kasvukauden ajan - Lehdet. mm. mustaherukan ja lillukan lehdet. Ensimmäisen vuoden versojen vadelman lehdet. Mustikan lehdet ennen marjojen kypsymistä, siankärsämö, peltokorte, pihatatar. - Kukat, lehdet, kukkivat versot: kuisma, iisoppi, malvat, hurtanminttu, viherminttu, piparminttu, kissanminttu, mesiangervo, maitohorsman kukat, ruusujen terälehdet Siankärsämön- ja apilankukat, kamomillan ja kehäkukan kukat, lehmuksen kukat, pihasaunio, orvokki. Kanerva, kultapiisku, laventelin kukkivat latvukset, auringonhatun / punahatun versot kukintavaiheessa Ketohanhikin kukinta aikaan kerätyt nuoret versot - Maahumala, malva, tädyke, poimulehti - Marjat: heinäkuun lopussa: mustikka, vadelma Elokuu: - Lehdet: ensimmäisen vuoden versojen vadelman lehdet, mustaherukka, siankärsämö, - Maustekasvit, lipstikka, apilankukat - Siemenet ja kävyt: Nokkosen ja ratamon siemenet, humalan kävyt. Kuminan siemenet, silloin kun siemenet tuoksuvat ja ovat väriltään vaaleanruskeita - Kukat, lehdet, kukkivat versot: iisoppi, malvat, hurtanminttu, viherminttu, piparminttu, kissanminttu, ruusut, laventelin kukkivat latvukset, kanervan kukat, auringonhatun / punahatun versot kukintavaiheessa. Ketohanhikin kukinta aikaan kerätyt nuoret versot - - Marjat: mustaherukka, mustikka, vadelma, pihlaja, orapihjala, ruusunmarjat Syyskuu: - Keruuaika voi venyä lokakuulle riippuen säistä - Yleisesti juuret ja siemenet - Juurakot: juolavehnä, mansikka, auringonhattu / punahattu, karhunputki, voikukka, virmajuuri, kallioimarteen juuri (voi poimia myös talvella), piparjuuri, - Siemenet: anis, fenkolin siemenet toisena kasvukautena heti kasvin kellastuttua - Kukat, lehdet, kukkivat versot: piparminttu, kissanminttu, Iisopin lehdet ja versot - Marjat: mustikka, karpalo (myös lokakuussa tai keväällä), katajanmarjat - Lehdet: puolukka Talvi: - Katajanmarjat ja lepänkävyt. - Koko vuoden kerättävissä koivun pakurikääpä. Talvella voit myös poimia kallioimarteen juurta. * Mutta: Huom. Puista ja maan alta poimittavat kasvinosat vaativat maanomistajan luvan. Muistathan villiyrttien poimintaohjeet ja kestävän keruun periaatteet luontoa kunnioittaen (jokamiehen oikeudet sekä velvollisuudet). Useiden luonnontuotteiden keruu on luvanvaraista, jolloit et voi ilman maanomistajan lupaa kerätä kyseisiä luonnonkasveja. Aiheesta lisää täällä. * Lähteet: Merja Niemi: Aurinkoinen ruoka -ravinto lääkkeenä Toivo Rautavaara: Terveysteetä luonnonkasveista Marja-Liisa Alanko: Maisan maustetarha -Yrtit omasta ryytimaasta P.S. Sinua voi myös kiinnostaa: Kauneutta ja terveyttä terapeuttisista villiyrteistä- ohjeita villiyrttien poimijoille ja Villiyrttejä ja elämänenergiaa
Lopeta voikukille kumartelu ja tee niistä hilloa! Nämä nurmikon keltaiset väripilkut ovat täällä taas, joidenkin mielestä riesana ja joidenkin mielestä hyötynä. Toiset näkevät suurta vaivaa päästäkseen näistä eroon kun taas jotkut säästävät nämä varta vasten esimerkiksi puiden pölytystä ajatellen. Meillä nämä säästettiin lauantaina herkuttelua ajatellen. Esikoinen lähti ajamaan nurmikkoa ja annoin hänelle ohjeet mistä ei saa ajaa. Olin viime talvena nähnyt Viherpiha-lehdessä reseptin voikukkahilloon ja tahdoin kokeilla sen tekoa. Voikukkahillo on helppo tehdä, suurin vaiva on nyppiä terälehdet irti. Mutta nyt sen teki mielellään pihaviltillä istuskellen ja kun aurinkokin paistoi ihanan lämpimästi. Kukat suositellaan poimittavan poutasäällä, jolloin ne ovat kunnolla avautuneet. Voikukkahillo on kuin hunajaa, makeaa ja herkullista. Sipaise sitä keksin tai paahtoleivän päälle tai käytä kakun välissä. Kuka arvaisi hillon olevan tuo keltainen riesa nurmikoilta..? Voikukkahillo ( noin 5dl valmista hilloa ) 2 l voikukan kukintoja 4 dl vettä 5 dl hillosokeria 1 tl sitruunankuoriraastetta - Kerää voikukan kukinnot puhtaalta paikalta poutasäällä. Revi kukinnoista kaikki keltaiset terälehdet irti. Painele ne tiivisti mitta-astiaan, kunnes saat 5dl täyteen. Huuhtele terälehdet lävikössä. - Kiehauta vesi. Lisää kattilaan terälehdet sekä sitruunankuori. Anna kiehua noin 20 minuuttia. - Kaada keitos harsokankaalla vuorattuun lävikköön ja anna valua noin ½ tuntia. Painele lopuksi, jotta saat kaiken mahdollisen nesteen talteen. - Kaada kukkavesi takaisin kattilaan ja lisää joukkoon sokeri. Kiehauta ja anna kiehua, kunnes sokeri on liuennut. - Purkita hillo kuumana puhtaisiin kuumennettuihin lasitölkkeihin ja sulje kannet heti. Jäähdytä ja säilytä viileässä.
Villiyrttiharrastaja Mikko Metsänen esittelee reilun 30 vuoden kokemuksella suomalaisten villiyrttien parhaat hyödyt ja käyttötavat.
nokkoskeitto, nokkonen, keitto
Voikukkamarmeladi maistuu vienosti salmiakille ja on ihanan aromaattista! Tässä keittiössä on innostuttu vuosi vuodelta enemmän villiru...
Jo lumien aikaan törmäsin nokkospeston ohjeeseen, ja päätin ottaa testattavaksi kunhan nokkosia on saatavilla. Hortoilu kiinnostaa kovasti, ja nokkonen on niin uskomaton vitamiinin, mineraalisuolojen, raudan ja kalsiumin lähde, että sitä haluan opetella hyödyntämään mahdollisimman monipuolisesti! Jokin aika sitten mummolareissulla sain saaliiksi kivan kasan polttaisia, joista osa meni tähän. Netissä näkyi olevan useammanlaisia ohjeita, parmesaanilla, kevätsipulilla, sitruunamehulla ja basilikalla sekä ilman. Valitsin Maku-lehden ohjeen. Ajatuksella, että simppeli, kotoa löytyvistä raaka-aineista tehtävä pesto on nyt se paras vaihtoehto. Seuraavalla kerralla voisi kokeilla parmesaanilla höystettyä. Sellainen kämmihän mulle tuli, että laitoin valkosipulia vähän turhan runsaalla kädellä... Jossain toisessa ohjeessa oli ollut 3 kynttä, joten laitoin sen verran, ja yksi niistä vastasi kooltaan kahta. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Jouduin heittämään sekaan lisää nokkosta, lisäämään auringonkukansiemeniä ja öljyäkin. Suosittelen pitäytymään ohjeen mukaisessa annostelussa, ellei halua valkosipulia pienellä nokkoslisällä. ;) Nokkosethan ovat parhaita nuorina, ja ne pitää kerätä mahdollisimman puhtaasta paikasta. Ei siis tunkiolta tai tienvarresta. Nokkosta saa kesän aikana useamman sadon, kun niittää vanhaa pois. Uutta puskee kiivasta tahtia. Eikä pidä unohtaa nokkosen siemeniä! 1l tuoretta nokkosta ½dl auringonkukansiemeniä 1,25dl öljyä 1 valkosipulin kynsi ½tl suolaa Huuhtaise nokkosen versot/lehdet. Keitä nokkosia 2-3min. Kaada siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä. Anna valua. Mittaa tehosekoittimeen öljy, siemenet, suola, valkosipuli ja puristellut nokkoset. Anna tehosekoittimen käydä kunnes seos on tasaista massaa. Purkita ja säilytä jääkaapissa. Pestosta tuli ihanan vihreää ja maistuvaa! Olen syönyt sitä leivän päällä, pastan kaveriksikin sopisi hyvin. Ihanaa kun on kesä, vielä paljon aikaa tehdä kaikenlaisia hortoilukokeiluja! :)
Voikukista valmistettu hillo maistuu hunajaiselta. Appelsiini ja sitruuna antavat hillolle sopivaa kirpeyttä,…
Luonnonvaraisista kasveista rentun ruusu eli maitohorsma on sekin erittäin monikäyttöinen ruoanlaitossa. Esimerkiksi horsman nuoria ver...
Tänä syksynä mulle vasta valkeni, että nokkosen siemenilläkin on vaikka mitä käyttöä keittiössä. Eipä ollut tullut piene...
Alkukesän ihana raparperihilloke sopii jäätelön tai jogurtin kaveriksi tai vaikka kakun väliin.
voikukasta kauniin keltaista kesämehua, sekä lämmintä voikukkateetä teekuppiin
Villiyrttien kerääminen teeksi. Tee yrttien kerääminen ja kuivattaminen on mainio tapa tallettaa kesänmakuja talven varalle.
Valintani ensimmäiseksi viikon villiyrtiksi on itsestäänselvä. Vuohenputkesta olen kirjoittanut jo aiemminkin, mutta ei sille mahda mitään – kun vuohenputken makuun pääsee, ei siihen heti kyl…
Päivän villiyrttejä kipossa Pihalta keräsin litran satsin sekalaisia villiyrttejä - vuohenputkea, nokkosta, voikukkaa ja siankärsämöä. Huuhtelun jälkeen villiyrtit ovat valmiita päivän pannuun. Yleensä huuhtelen nämä pannulle menevät ryydit, koska aina niissä on mukana vaihteleva määrä roskaa, multaa ja ötököitä. Villiyrttejä ja kvinoaa Villiyrttejä ja kvinoaa 1 l kauden villiyrttejä 1 rkl öljyä 2 dl vettä 1 dl kvinoaa ripaus suolaa pippurisekoitusta myllystä Kerää kauden villiyrttejä 1 litra. Huuhtele lävikössä juoksevan veden alla. Anna valua hetken. Pilko yrttejä hieman pienemmiksi saksilla. Lisää öljy ja yrttisilppu pannulle. Paista noin 5 minuuttia. mausta pippurisekoituksella ja suolalla. Käteviä ovat pippurimyllyt, jossa sekoitus suolaa ja erilaisia pippureita. Valmista kvinoa valmiiksi ohjeen mukaan. Ensin huuhtele hyvin siivilässä kuuman veden alla. Keitä vesi, mausta suolalla ja lisää kvinoa kiehuvaan veteen. Keitä 15 min. Lisää keitetty kvinoa kypsennettyjen yrttien sekaan tai päinvastoin.
Villiyrttiharrastaja Mikko Metsänen esittelee reilun 30 vuoden kokemuksella suomalaisten villiyrttien parhaat hyödyt ja käyttötavat.
Löysin netistä hauskan tavan tehdä kuusenkerkkäsiirappia - ilman keittämistä. Viime viikonloppuna hortoiltiin miehen kanssa ja sillä aikaa kun minä keräsin villiyrttejä niin mies keräsi kuusenkerkkiä. Osasta keitin mehua ja osan tein uutteeksi ja loput sitten kokeilin hyödyntää siirapiksi. Sokeriahan näihin kuluu aina tuhottomasti ja se hieman hirvittääkin mutta eihän näitä ole tarkoitus litratolkulla syödä. Kuusenkerkkäsiirappi on hyvä vaihtoehto esim. flunssalääkkeeksi. Sitä meillä ainakin syötiin monesti kun olin lapsi. Ja onhan se todella hyvänmakuistakin. Tein siis näin: Leikkasin kerkät puukolla pieneksi ja kokosin lasipurkkiin kerroksittain kuusenkerkkiä ja intiaanisokeria. Muutakin tummaa sokeria voi varmasti käyttää, mutta itselläni on veljen porukoilta saatu 4 kg inkkarisokerisäkki kaapissa, joten käytin sitä. Kasasin kerroksia ihan piripintaan saakka ja peitin purkin talouspaperilla (kumilenkki ympärille) ja purkki aurinkoon ikkunalaudalle. Jo illalla sokeri oli muuttunut nestemäiseksi kun seoksen olin aamulla tehnyt. Seoksen annetaan muhia huoneenlämmössä muutaman vuorokauden ajan jonka jälkeen purkista voi valuttaa valmista siirappia. Siirappi säilyy jääkaapissa mutta sen voi myös pakastaa. P.S. Ohjeen löysin täältä. Ja se löytyy myös kirjasta: Virpi Raipala-Cormier - Frantsilan yrttitilan kasviskeittokirja. Kuuden päivän jälkeen siirappi näytti tältä: Ja siivilöinnin jälkeen...
Kasvispihvit valmistuvat nopeasti porkkanasta, sipulista ja kesäkurpitsasta. "En ole ennen näitä onnistunut tekemään hyviä ja kasassa pysyviä kasvispihvejä. Täysi 10", kehuu lukija. Tee sinäkin ja tarjoile kurkulla ja mintulla maustetun jogurttikastikkeen kera.
Hortoilukokeilut jatkuvat. Tällä kertaa vuoroon pääsi horsmankukkahyytelö, johon löysin reseptin Jovelasta. Mun hyytelöstäni ei tullut yhtä ihanan pinkkiä kuin Jovelassa, ja mietinkin että mahtaako vika olla siinä etten jaksanutkaan ruveta keittelypuuhiin heti samana iltana jolloin keräsin kukat, vaan hanke joutui odottamaan seuraavaan päivään. Vasta muutaman päivän päästä tajusin, että en ole ollenkaan varma, laitoinko keitokseen liikaa sokeria. Alkuperäisessä ohjeessa horsmankukkia on 1l, mutta mulla niitä oli vain 0,5l, Muistan että veden määrän älysin puolittaa, mutta ei mitään mielikuvaa, muistinko enää sokerin kohdalla koko asiaa... Hyytelöstä tuli tosi tykkyä, mutta maku on ihan hyvä. Vaikka sitruunakin unohtui kauppaan ja korvasin sen sitruunamehulla. Huomaatteko, mikään ei mennyt ihan nappiin? ;) Tästä määrästä sain aikaan 2 pientä pilttipurkillista hyytelöä. Sitä on nyt maisteltu, laitettu jäätelöön ja keksin päälle, nam. 5dl tiiviihkösti mitattuja horsmankukkia 2,5-3 dl vettä ½ ison sitruunan puristettu mehu tai 1-2 rkl tiivistettä 1½dl hillosokeria 1tl vaniljasokeria Laita kukat kattilaan ja kaada vesi päälle. Kiehauttele kukkia vedessä kunnes kukkamassa muuttuu harmaaksi (5-10 min). Siivilöi neste toiseen astiaan ja painele kukkamassaa siivilässä jotta saat kaiken nesteen talteen. Lisää sitruunamehu. Sekoita sokerit keskenään. Laita neste takaisin (huuhtaistuun) kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää sokeri tasaisesti sekotellen, anna seoksen kiehua hissukseen 10 minuuttia. Purkita puhtaisiin purkkeihin.
Rentunruusuksi haukuttu maitohorsma on jalon makuinen herkku pikaisesti pannulla paistettuna.
voikukasta kauniin keltaista kesämehua, sekä lämmintä voikukkateetä teekuppiin
Päivän villiyrttejä kipossa Pihalta keräsin litran satsin sekalaisia villiyrttejä - vuohenputkea, nokkosta, voikukkaa ja siankärsämöä. Huuhtelun jälkeen villiyrtit ovat valmiita päivän pannuun. Yleensä huuhtelen nämä pannulle menevät ryydit, koska aina niissä on mukana vaihteleva määrä roskaa, multaa ja ötököitä. Villiyrttejä ja kvinoaa Villiyrttejä ja kvinoaa 1 l kauden villiyrttejä 1 rkl öljyä 2 dl vettä 1 dl kvinoaa ripaus suolaa pippurisekoitusta myllystä Kerää kauden villiyrttejä 1 litra. Huuhtele lävikössä juoksevan veden alla. Anna valua hetken. Pilko yrttejä hieman pienemmiksi saksilla. Lisää öljy ja yrttisilppu pannulle. Paista noin 5 minuuttia. mausta pippurisekoituksella ja suolalla. Käteviä ovat pippurimyllyt, jossa sekoitus suolaa ja erilaisia pippureita. Valmista kvinoa valmiiksi ohjeen mukaan. Ensin huuhtele hyvin siivilässä kuuman veden alla. Keitä vesi, mausta suolalla ja lisää kvinoa kiehuvaan veteen. Keitä 15 min. Lisää keitetty kvinoa kypsennettyjen yrttien sekaan tai päinvastoin.
Tässäpä täydellinen kesäjuoma! Raparperi-louhisaari-juoma on parhaimmillaan parin päivän kuluttua valmistamisesta. Tarjoa se tervetuliaisjuomana tai nauti aterialla.
piharatamo,haavanhoito,verenvuoto,akne,ripuli,virtsatietulehdus,säärihaava,yskämhoito,nuhanhoito,kuiva yskä,äänen käheys,virtsatieinfektio
Viikonloppuna oli aikaa kerätä omalta pihalta kuusenkerkkiä ja laittaa - purkillinen jos toinenkin - kuusenkerkkäsiirappia tekeytymään. Tämä...
maitohorsma
Voikukan terälehdistä hilloa, voikukkahilloa. Kirkkaan keltaista aromaattista vähän epätavallisempaa hilloa. HIllloa viheliäästä rikkaruohosta.
Koivu on hiirenkorvalla! Kevät se vaan etenee ja koivuun puhkeavat vienon vihreät hiirenkorvat. On juuri oikea hetki valmistaa keväistä hiirenkorvaviinaa! Juuri avautuvat koivunsilmut ovat tahmeita ja maultaan lempeän makeita. Hennonvihreitä hiirenkorvia Hiirenkorvaviina kourallinen hiirenkorvia vajaa pullo viinaa Viinaksi käy mikä tahansa kirkas maustamaton viina, esim. vodka. Vajuuta pulloa sen verran, että koivunsilmut mahtuvat pulloon. Voit vaikka naukkailla silmuja keräillessäsi :) Kerää kourallinen juuri puhkeamaisillaan olevia koivun silmuja ja tipauta ne pulloon. Voit halutessasi tehdä silmujen asennuksen pulloon vasta kotona. Anna juoman tekeytyä 1-2 viikkoa. Siivilöi silmut pois ja kaada hiirenkorvaviina takaisin pulloon. Voit lisätä juomaan hieman (lusikallisen) sokeria tai hunajaa makua pyöristämään. Muista, että koivun silmujen keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan! Jos et talvella jaksa odottaa kevättä, voit ottaa sisälle maljakkoon koivunoksia ja kokea kevään ihme omalla ruokapöydällä! Aukeavista silmuista voi tehdä hiirenkorvaviina jo etukäteen.
Kevät tuli, ja oikeastaan jo myös kesä! Aivan uskomatonta, että tähän aikaan vuodesta voi olla näin lämmintä ja ihanaa. Edell...
Pihlajansilmut pysyvät pieninä vain muutamia päiviä, juuri nyt viikolla 21 tänä keväänä on se hetki Etelä-Suomessa. Myös pihlajan tulevien kukkien ...
Kuusenkerkkä on monipuolinen kevätherkku, joka virkistää ja voimistaa. Se soveltuu niin ruuanlaittoon kuin juomiin. Kokeile vaikka kuusenkerkkäsmoothieta!
ruohonsipulin kukinto hyödynnettynä aromaattiseen kesäiseen maustevoihin joka sopii sekä grillatulle lihalle että kalalle.
Useimmiten olen lähtenyt vasta kesäkuussa ensivisiitille maalle Keski-Suomen mökkimaisemiin. Näin kävi tänäkin vuonna. Ensimmäisiä asioita, joita luonnonrauhasta huomaan ja ihastelen, ovat kukat ja kaikki kasvit. Vaikka saavuimme nyt perille vasta illansuussa, aloin poimia pihapiiristä salaattiaineksia. Paras villivihannesten poiminta-aika on aamu, mutta sää oli viileä, eikä mikään kasvusto ollut kuivaa eikä nuutunutta. Mökkiviikoksi osui sopivasti valtakunnallinen villivihannesten teemaviikko, jota oli todella helppo näissä maisemissa juhlistaa. Kaikkein eniten meidän maalla kasvaa pihapiirissä poimulehtiä. Niistä valitsen syötäviksi vain kaikkein mehevimmät ja pienimmät, suppuiset lehdet. Ympäröivä metsä takaa sen, että käden ulottuvilla on myös ketunleipää. Myös ahomansikkaa on joka puolella. Niiden pienet lehdet sopivat salaattiin mukaan. Poimulehti, lempinimeltään hiirenhame tai maarianvaippa Poimulehti on helppo tunnistaa viuhkamaisesta muodostaan. Usein sen sylissä kimaltaa kastepisaroita. Poimulehti maistuu hyvältä, kun se on vaaleanvihreää, pientä ja suppuista. Avautuneet lehdet maistuvat karvailta ja kuituisilta. Puolivarjoinen paikka kasvattaa poimulehdestä miedon ja makeahkon. Ketunleipä eli käenkaali Ketunleipä raikastaa hortasalaatin, koska se sisältää oksaalihappoa. Samasta syystä, happamuuden takia, sitä riittää salaattiin jo pienikin määrä. Ketunleipä kannattaa kerätä varsineen, koska varret maistuvat aromikkailta. Myös kukat ovat syötäviä. Juuria ei tietenkään saa repiä mukaan, jotta satoa kasvaa jatkossakin. Kirpeähkön makunsa ansiosta ketunleipä maustaa salaatin. Ahomansikasta käytän salaattiin nuoria, vaaleanvihreitä lehtiä. Siankärsämön lehdet antavat salaatilleni ryytimäistä aromia. Suhtaudun niihin kuin yrtteihin. Lehdet kannattaa poimia salaattiin ennen kukintaa, koska silloin ne ovat vielä pehmeitä. Mustikanlehdet poimin myös nuorina ja vaaleanvihreinä. Mustikanlehdet sisältävät oksaalihappoa, joten niitä riittää salaattiin pieni määrä. Niittysuolaheinän usein reikäisistä lehdistä voi päätellä niiden kelpaavan muillekin. Valikoin salaattiin vain ehjät. Metsäorvokin kukkia poimin salaattini pinnalle niiden kauneuden takia. Kastikkeeksi riittää, että pirskottelee salaattiin laadukasta, kylmäpuristettua rypsiöljyä (esim. Myssyfarmin tai Gobbas Gårdin), mutta siitä voi jatkaa myös kastikkeen, johon sopii omena- tai vadelmaviinietikka, hunaja, suola ja pippuri. Reseptin yhteydessä ohje kastikkeeseen, jota tavallisimmin suosin. Salaattini sisältää seitsemää erilaista villivihannesta. Se sopii mainiosti vaikka juhannussalaatiksi! Kukkalan villivihannessalaatti pieniä, suppuisia poimulehtiä ketunleipiä: lehtiä, myös varsia ja kukkia ahomansikan lehtiä siankärsämön lehtiä nuoria mustikanlehtiä ja varpujen kärkioksia niittysuolaheinän lehtiä metsäorvokin kukkia Lisäksi kypsää, kovaa vuohenjuustoa lohko vesimelonia Kastike 6 rkl rypsiöljyä 2 rkl valko- tai omenaviinietikkaa 1 rkl vettä 2 tl dijonin sinappia 1 tl hunajaa 1 valkosipulinkynsi ½ tl suolaa ¼ tl valko- tai mustapippuria myllystä Poimi puhtaasta luonnosta oma lajitelmasi nuoria, mehukkaita villivihanneksia. Poimi vain tunnistamiasi villivihanneksia. Hyviä oppaita on saatavissa usealta pätevältä tekijältä. Myös villivihanneskursseja järjestetään. Omassa salaatissani on yleensä eniten suppuisia poimulehtiä ja ketunleipää, koska niitä kasvaa pihapiirissä mökillä kaikkein eniten. Ne ovat hyvä pohja salaatille. Jollain toisella voi olla poimittavissa pieniä vuohenputkenversoja tai pieniä, sileälaitaisia voikukanlehtiä. Ne sopivat myös, mutta meidän mökillä vuohenputkia ja voikukkia ei ihan lähimaastossa ole, kaupungissa kyllä. Nuoria ahomansikan lehtiä löytyy meiltä paljon. Siankärsämöä lisään samaan tapaan kuin laittaisin salaattiin tuoreyrttiä, esimerkiksi timjamia. Mustikanvarvuista poimin kaikkein nuorimmat, vaaleanvihreät lehdet. Niittysuolaheinä maistuu salaatissa tosi hyvältä. Sitä kannattaa ottaa mukaan. Metsä- tai keto-orvokkien kukat tuovat somaa koristetta ja vaniljaista makua salaattiin. Itselläni on tapana poimia villivihanneksia suoraan lävikköön kerralla tarvittava määrä. Huuhtelen hortan raikkaalla kaivovedellä ja valutan hyvin. Salaattiainekset on hyvä kuivata ravistamalla niitä kahden puhtaan keittiöpyyhkeen välissä. Mittaa kastikkeen aineet pieneen lasitölkkiin ja ravista sekaisin. Kuori ja raasta tai hienonna valkosipulinkynsi mukaan. Leikkaa juusto palasiksi. Kuori ja paloittele lohko vesimelonia. Kokoa salaattiainekset suoraan lautasille. Pirskottele kastiketta lusikasta ja tarjoa loppu kastike niin, että sitä voi lisäillä salaattiin pöydässä maun mukaan. Kuvan juusto on Heinolan Heilasta menomatkalla mökille ostettua manchego-tyyppistä Arctic Pinja -vuohenjuustoa Kiuruvedeltä. Vinkki: Voit käyttää salaattiin myös viljeltyjä salaatinlehtiä oman valintasi ja makusi mukaan. Salaatti voi siis olla osin viljellyistä, osin villeistä vihanneksista koottu. Teksti, kuvat ja ruokaohjeet: Pirjo Toikkanen
Villivihannesinnostus leviää tänä keväänä kulovalkean tavoin. Facebookissa hehkutetaan kilvan villivihannessaaliita ja vertaillaan erilaisia reseptejä. Ajan henki on jännä juttu: vaikka suvussani on syöty villivihanneksia niin kauan kuin muistan, olen parin viime vuoden kuluessa itsekin toden teolla hurahtanut villivihanneksiin. Nyt niiden sesonki on parhaimmillaan ja parin viikon aikana olenkin kokannut luonnon antimista yhtä sun toista. Viikonloppuna keräsin lapseni kanssa voikukannuppuja keltaisenaan kukkivalta niityltä. Saaliistamme valmistin voikukannuppukapriksia. Paras nuppusesonki on jo takanapäin, mutta näin runsailta apajilta niitä löytyi edelleen yllin kyllin. Maistoin juuri tuotoksiani - nämä korvaavat kaprikset kesän salaateissani. Voikukka on monikäyttöinen kasvi, sillä lehtien ja nuppujen lisäksi myös sen auenneet kukat ovat syötäviä. Italialaisessa ja kreikkalaisessa keittiössä voikukka on suosittu raaka-aine. Keski-Euroopassa voikukan lehtiä taas viljellään samaan tapaan kuin valkoista parsaa: pimeässä mullan alla. Näin lehtien kitkeryys vähenee. Villivoikukista kannatta käyttää nuoria lehtiä, jotka ovat vähiten kitkeriä. Kerää "kapriksia" varten mehdollisimman kiinteitä nuppuja. Voikukannuppukaprikset n. 5 dl kiinteitä voikukannuppuja Liemi 1 3/4 dl vettä 1 1/4 dl väkiviinaetikkaa 2 rkl hunajaa 1 1/2 tl suolaa Huuhtele voikukannuput ja laita ne kiehuvaan veteen. Ryöppää nuppuja kaksi minuuttia. Jäähdytä nuput kylmän veden alla. Sekoita liemen ainekset ja kiehauta. Hunajan ja suolan tulee liueta nesteeseen. Purkita voikukannuput ja kaada kuuma liemi niiden päälle. Anna jäähtyä. Säilytä jääkaapissa. Anna makujen tekeytyä pari päivää ennen "kapristen" käyttöä.
Kuusi (Picea abies) on yleisenä kasvava ainavihanta puu. Kuusi (Picea abies) on yleisenä kasvava ainavihanta puu. Kuusen neulaset ovat yksittäin, särmikkäitä ja teräväkärkisiä. Kuusi kasvaa lähes koko maassa pohjoista Lappia lukuunottamatta. Kuusesta käytetään yrttinä nuoret vuosikasvaimet eli kerkät. Muista, että kuusen kerkkien keruu ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan. Kerkkiä ei saa kerätä taimikosta, koska taimen kasvu häiriintyy. Paras kuusenkerkkien keruuaika on keskikesä kerkkien kasvun pysähdyttyä, mutta ennen neulasten kovettumista. Yleensä tämä ajankohta riippuu sääoloista ja luonnollisesti ajoittuu eteläisessä Suomessa varhaisempaan ajankohtaan, kuin pohjoisessa. Etelä-Suomessa sopiva ajankohta on toukokuun lopussa, Keski-Suomessa kesäkuun alussa ja Pohjois-Suomessa kesäkuun puolessa välissä. Myös paikalliset kasvuolot vaikuttavat ajankohtaan - aurinkoisella paikalla kerkät kasvavat aikaisemmin kuin varjoisemmassa paikassa. Paras kuusenkerkkien keruuaika on keskikesä kerkkien kasvun pysähdyttyä, mutta ennen neulasten kovettumista. Kerkät kerätään nyppäämällä vaaleammanvihreä vuosikasvain oksan kärjestä sormilla tai saksilla. Kerkät käytetään tuoreena tai ne voi pakastaa myöhempää käyttöä varten. Kerkät voi myös kuivata. Kuusenkerkiä voidaan käyttää siirappien, hillojen, makeisten ja juomien raaka-aineena. Vaniljajäätelöa ja kuusenkerkkäsiirappia, nam! Kuusenkerkkäsiirappi Kuusenkerkkäsiirappi soveltuu mainiosti yskänsiirapiksi. Parhaimmillaan kuusenkerkkäsiirappi on lettujen ja vaniljajäätelön kanssa. 1,5 l kuusenkerkkiä 2 l vettä 2 kg sokeria (mausteeksi voi laittaa vaniljasokeria 1 rkl tai 0,5 dl sitruunamehua) Kerätyt kuusenkerkät huuhdellaan hyvin ja laitetaan isoon kattilaan, sillä keitos on herkkä kuohumaan sekoitettaessa. Kerkät painetaan tiiviisti kattilaan ja lisätään vettä sen verran, että kerkät peittyvät. Anna herkkien liota vedessä yön yli. Seuraavana päivänä keitä kerkkiä hiljalleen parituntia liotusvedessä 2 tuntia ja siivilöi kerkät pois. Mittaa kerkkäliemi takaisin kattilaan ja lisää joukkoon sokeria 0,5 kg litraa kohti. Keitä seosta 3-5 tuntia miedolla lämmöllä, kunnes liemi on tummaa ja siirappimaista. Sekoita keitosta muutaman kerran kiehumisen aikana ja pidä huolta, ettei siirappi kiehu kattilasta yli. Jossain keittämisen vaiheessa siirappi voi tehdä yllättäviä kuohahduksia. Purkita kuusenkerkkäsiirappi heti keittämisen jälkeen. Sopivan koostumuksen saaminen voi olla haasteellista, joskus siirapista voi tulla niin jäykkää, että purkista ulos saaminen voi olla haasteellista. Suosittelen purkitukseen pieniä purkkeja, joista lusikalla voi kaapia siirapin pois pohjaa myöten. Kuusenkerkkälikööri 0,5 kg kuusenkerkkiä (1 osa) 0,5 litraa viinaa (1 osa) 0,5 kg sokeria (1 osa) Lisää purkkiin kuusenkerkät ja kaada kirkasta viinaa päälle niin paljon, että kerkät peittyvät viinalla. Anna kerkkien uuttua viinassa 3 viikkoa. Tämän jälkeen siivilöi kerkät pois. Lisää sokeri ja sekoita pulloa päivittäin, kunnes sokeri on sulanut joukkoon. Sokerin voi myös keittää vahvaksi liuokseksi ja lisätä sen kuusenkerkkäuutteeseen. Voit myös tehdä kuusenkerkkäliköörin laittamalla kaikki ainekset yhteen purkkiin kerralla, esim. laittamalla kerkät ja sokeri kerroksittain purkkiin ja lopuksi kaataa viina päälle. Liköörin voi antaa tekeytyä kaikessa rauhassa ja siiviloidä juomaksi parhaaksi katsomallaan hetkellä, esim. joulun aikaan. Kuusenkerkkäviina 1 osa kuusenkerkkiä 1 osa viinaa Huuhtele tuoreet kuusenkerkät. Laita ne purkkiin tai pulloon. Kaada viina päälle. Anna uuttua 4 viikkoa. Siivilöi kerkät pois. Juo metsäisenä snapsina. Ota lääkemitallinen yskään tai flunssaan. Voit käyttää myös flunssan torjuntaan lisäämällä lääkemitallisen / 1 rkl kuusenkerkkä viinaa kupilliseen kuumaa vettä ja hunajaa. Kuusenkerkkäeliksiiri Kuusenkerkkäviinasta voit tehdä eliksiiriä lisäämällä joukkoon 0,5 osaa hunajaa tai sokeria. Mausteeksi voi lisätä mukaan vaniljasokeria tai/ja sitruunamehua. Kuusenkerkkäeliksiiriä voit nauttia metsäisenä snapsina tai flunssalääkkeen tapaan. Kuusenkerkkä-Louhisaarenjuoma 4 l kuusenkerkkiä 5 l vettä 25 g sitruunahappoa 0,5 kg sokeria Huuhtele kuusenkerkät. Voit käyttää juoman valmistukseen tuoreita tai pakastettuja kuusenkerkkiä. Lisää huuhdellut kerkät kattilaan. Lisää vesi ja anna kiehua 1-2 tuntia miedolla lämmöllä lempeästi kuplien. Anna jäähtyä hetken. Lisää joukkoon sitruunahappo. Peitä astia kannella ja anna seisoa yön yli (12 h). Seuraavana päivänä siivilöi juoma harsokankaan läpi. Lisää sokeri ja pullota. Juoma on valmista nautittavaksi. Voit laimentaa juomaa vedellä tai kivennäisvedellä. Kuusenkerkkäsima 4 l kuusenkerkkiä 5 l vettä 2 sitruunaa 1 kg sokeria 1 tl hiivaa Huuhtele kuusenkerkät. Lisää huuhdellut kerkät kattilaan. Lisää joukkoon viipaloidut sitruunat. Lisää vesi ja anna kiehua tunti miedolla lämmöllä lempeästi kuplien. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi ja siivilöi. Tämän jälkeen liuota hiiva pieneen tilkkaan vettä ja lisää juomaan. Peitä astia kannella ja anna käydä yön yli (12 h). Seuraavana päivänä pullota juoma ja säilytä 3 päivää viileässä ennen tarjoilua.
